Ystävänpäivä on jokainen päivä

Maanantaina vietettiin ystävänpäivää, on tavallaan hienoa, että tällaisella teemapäivällä muistutetaan meitä ystävyyden tärkeydestä ja siksipä voikin sanoa, että ystävänpäivä on jokainen päivä. Ystäviä tulee ja menee tämän meidän maallisen matkamme aikana, osa säilyy sellaisena koko elämän, eikä kukaan tavallaan mene pois, meidän elämäntilanteet muuttuu ja jos lähdetään liikkeelle ihan sieltä hiekkalaatikolta ja vaikkapa kerhosta, eskarista tms. niin niitä ystäviä ei enään hirveänä ole, sen verran on maailma meitä kuljettanut, mutta niitäkin on, aina sieltä ajoilta asti. Menee pitkiäkin aikoja, ettei olla yhteydessä, mutta ei se ystävyys minnekkään ole kadonnut, ollaan niin kuin ennenkin, eikä edes aikuistuminen hirveästi vaivaa, jutut voi olla niin kuin ennenkin. Muutto toiselle paikkakunnalle oli iso haaste siinä mielessä, että suurin osa niistä tutuista ja ystävistä jäi sinne entiselle kotipaikalle, eikä voi sanoa, etteikö välillä kaipaa tuttuja, mutta täällä me kaikki ollaan ja varmasti nähdään, siellä taikka täällä, osan kanssa vuosienkin takaa, mutta sen verran on oppinut jo tähän ikään, että näinkin pienessä maassa, kuin Suomi, törmää aina johonkin tuttuun jossain :)

Ystävänpäivä kahvit tuli nautittua jo edellisenä viikonloppuna luonnonhelmassa ja mikäpä meille Suomalaisille olisikaan luontevampaa, kuin nauttia kahvit ystävän kanssa :) Jos joskus joku naureskelee huoltoasemien kahviporukoille, niin sieltäkin löytyy jopa yli vuosikymmenten kestäneitä ystävyyssuhteita, kahvi on monesti se liimaava tekijä, jonka äärellä sitten istuskellaan. Itselle positiivinen yllätys on ollut, että lyhyessäkin ajassa on saanut paljon uusia tuttuja, toki minäkään en taida olla sitä hiljaisinta sorttia, liekkö vaikuttanut asiaan? Itse koen myös työyhteisön jonkin asteiseksi ystävyydeksi, niin edellisessä paikassa, kuin nykyisessäkin töitä tehdään, kohtuu pienellä porukalla ja kun ne arkipäivät siinä porukalla ollaan, niin ainakin itse koen, että ollaan työkavereita, mutta samalla myös ystäviä. Sen ystävyyden rajan saa jokainen määritellä itse, eikähän työkaverin kanssa tarvitse ihan bestis olla, mutta mukavampaa se on kaikille, kun ollaan samalla ystäviä toisille ja ainakin itse koen, että se on auttanut paljon kotiutumista uudelle paikkakunnalle, kun on otettu hyvin vastaan :)

Liian paljon meillä on silti tässä maailmassa yksinäisyyttäkin ja ystävien puutetta, ei ole helppoa olla se yksinään oleva puu ja toivoisi näin some aikakaudella useamman löytävän ystävän. Yksinäisyys on yksi suurimpia ongelmia tällä aikakudella, jolloin yhteyden pitäminen on helpompaa, kuin koskaan ennen, toki se on passivoittanut meitä sitten näkemästäkin niin usein, kuin ennen ja yhteyttä pidetään helposti sitten näiden kanavien kautta. Paljon siinä on hyvääkin ja ainakin itse tykkään nähdä, mitä niille ystäville kuuluu? Aina se ystävyyden löytäminen ei ole helppoa ja mieleen tulee tapahtuma vuosien takaa kuntoutuksesta, kun piti liikuntasalissa muodostaa parit ja kaksi jäi ilman paria, jolloin ohjaaja kuulutti kysymyksen, että mitäs nyt tehdään, kun kaksi on ilman paria? Ehkä se ujous ja jonkinlainen arkuus estää joskus ystäviä löytämästä toisiaan, mutta jossain kohtaa kaikki kohtaa ja löytää sen ystävän :)

Aina ne ystävätkin on mielessä tuolla nuita polkuja tallatessa ja kuten jo aiemmin mainitsin, niin kyllä jossain aina nähdään ja keitellään sitten vaikka ne kahvit :) Ystävät on niitä, jotka aina vaikealla hetkellä monesti astuu esiin, ystävyydestä kannattaa siis pitää kiinni muinakin päivinä, kuin 14.2, itseasiassa jokaisena päivänä. -Markku-