Tekstit

Ilo löytyy arjesta

Kuva
Miksi ilo tuntuu joskus kadonneen? Elämästä taitaa olla arkea noin 90%, siihen sisältyy kaikenlaista ja saattaa olla monestikkin hetkiä, että ei se ihan iloiselta tunnu? Ilo löytyy kuitenkin arjesta, tai sanotaanko, että siitä se täytyy löytyy, koska sitä se meidän elämä enimmäkseen on. Istuttiin uudenvuoden aattona pienellä porukalla aamukahvilla ja työkaverini totesi, että ilo löytyy arjen pienistä asioista, kohta tuli toinen työkaveri, joka totesi, että oli kiva illalla laittaa takkaan tuli ja istua sitten siinä lämmössä. Jäin pohtimaan, että näinhän se taitaa mennäkkin, ei se aina tarvitse niin suurta olla. Pihalla kun aurinko paistaa, niin ollaan jo siitäkin monesti iloisia, itse miellän, että meidän sukupolvi ja siitä nuoremmat etsii vähän liian suuria asioita saavuttaakseen jonkin onnellisuuden tason. En yleistä, enkä syytä ketään, kaikki saa ajatella kuten tahtoo, mutta jos miettii vaikka omia vanhempia, niin kyllä se ilo löydettiin nimenomaan siitä tavallisesta arjesta. Mit...

Uusi vuosi, vanha minä, mahdollisuus uusi

Kuva
Taas ollaan uuden äärellä, vaikka suurin muutos onkin kalenterin vaihtuminen. Arki jatkuu pitkälti samanlaisena, saman pöydän äärellä, samojen ajatusten ja haaveiden kanssa. Silti tässä uuden vuoden aloituksessa on aina jotain, joka tuntuu mahdollisuudelta aloittaa jotain uutta. Kulunut vuosi opetti ainakin sen, että kaikkea ei tarvitse saada valmiiksi, asioita voi ja saa olla kesken, kyllä ne siirtyvät ja valmistuvat sitten ajallaan. Myös unelmia siirtyy, mutta onko niilläkään niin kiirettä toteutua? Parempihan se on, että ne jokupäivä sitten toteutuu. Jos vuosi päättyi jonkinlaiseen uupumukseen, niin haluan tulevaa vuotta kulkea hitaammin, tietoisemmin ja vähän armollisemminkin itseäni kohtaan. Onhan tässä juhlavuosi edessä, kun puolivuosisataa täyttyy, niin ei enään pitäisi olla kiire minnekkään. Uuteen vuoteen en ota mukaan pitkää lupausten listaa, mutta ajatuksia aion ottaa, joita on kerennyt tässä kuitenkin loppuvuoteen työstää. Itseään pitää jo tällä ikää alkaa tieten kuuntelem...

Hyvää Joulua

Kuva
Joulu se meidät taas yllättää, joka vuosi se tuntuu vain nopeammin saapuvan. Samalla paikalla se kalenterissa on, vaikka joku sen siirtämistä jo ehdottikin, mutta ollaan joulumielellä, eikä keskitytä siihen. Vuoteen mahtuu monenlaista, on se ollut opettavainenkin, välillä pitää pysähtyä, rauhoittua ja ihan vaan olla. Mikäpä siihen parempi olisi, kuin joulunaika? Vähän on laiskasti jaksanut kirjoitella, mutta kiitos lukijoille, niitäkin on riittänyt ja aina se on innostanut jotain kirjoitteleenkin. Jouluna sitä ehtii vähän puntaroida kulunutta vuotta ja miettiä tulevaa, mikä tekisi ensivuodesta paremman niiltä osin, kuin kuluvana vuonna tuntui menevän vähän heikommin? Joulu syntyy minusta teoista, ei niinkään materiaalista. Sen verran tässä uupumusta korjataan vielä varmasti jonkin aikaa, että on tehnyt mieli askarrella jotain ihan muuta, kuin sitä arkea. Pitihän se sitten kokeilla tehdä oikein piparkakkutalo, kait sellainen rakennusmestariopiskelijalta onnistuu? Pakko sanoa, että haas...

Uupumusta korjaamassa

Kuva
Välillä sitä kertyy ihmiselle liikaa kuormaa, tekijöitä voi olla monta, se voi olla fyysistä tai henkistä, mutta lopputulema on yleensä sama, jos ei sitä missään kohtaa korjata. Jossain kohtaa se meno loppuu, toiset kestää enemmän, kuin toiset, vaikka ei me voida kenenkään toisen koko kuormaa tietää? Omalle kohdalle iski lopulta uupumus fyysisinä oireina, vaikka onhan olo ollut uupunut jo pitkään. Tässä kun ollaan hyvää vauhtia lähestymässä viiskytvuotispäiviä ja kyllä voin nostaa käden ylös, olen monessakin asiassa Mielensäpahoittaja. Uupumus on yksi, jota minusta ruokitaan mediassa liikaa, jokainen voi olla väsynyt ja onkin välillä, mutta ei kaikki ole välttämättä uupumusta? En lähde aliarvioimaan kenenkään oloa, kaikki me ollaan yksilöitä, mutta näin minä asian koen. No millä sitä sitten korjaisi, jos ei se virta enään riitä? Yleensähän uupunut itse ei myönnä olevansa uupunut, sen huomaa paremmin muut, työkaverit, läheiset, ketkä nyt ympärillä ovatkaan. Kun se stoppi sitten tulee, ...

Nordkapp

Kuva
Kauas on pitkä matka ja jos etelä-pohjanmaalta lähtee Nordkappiin, niin mapsin mukaan suorintakin reittiä on n.1250-km sivu. Meillä kaikilla on paikka, jossa me haluamme joskus käydä, itselle se on ollut yhtenä tuo Nordkapp. Kun tykkää olla tienpäällä, niin onhan se hienoa ajaa niin kauas, kuin tietä piisaa. Kun tässä jonkinlaisen uupumuksen kanssa on kamppaillut keväästä saakka, niin tuntui hyvältä ajatukselta lähteä heti irti, kun kesäloma koittaa, vaikka energiat ei heti ihan huipussaan olleetkaan. Ilmajoelta lauantai aamuna matkaan ja Honda täyttyi matkatavaroista, kun piti vähän kaikenlaista pakata, sanoinkin puolisolle, että lapsena mentiin isän ja äidin kanssa kolme lasta Opel Kadetilla lappiin, nyt mennään kahdestaan isolla citymaasturilla ja auto täynnä. Ensimmäinen etappi ajettiin mökille Siikajoen Tauvoon, matkaa vähän reilu 300-km. Sieltä kävimme tyttären tyttären ristiäisjuhlassa, ehdimme siis juhlia heti ensimmäisenä matkapäivänä pikku Elmaa. Mökiltä matka jatkui sunnun...

Muutosmatka jatkuu

Kuva
Eteenpäin valoa kohti, se on ollut kuitenkin aina se ajatus, vaikka välillä varjoissakin on kuljettu. Viimeiset viisi kuukautta on menty kuitenkin hyvillä mielin painonpudotusmatkalla. Se oli tasan 5-kuukautta punnituksesta punnitukseen, jakso jolla osoitetaan elämänhallintaa ja pudotetaan hallitusti tietty määrä painoa, jotta matka kohti lihavuusleikkausta voi jatkua. Se onnistui, tiistaina lähti lähete eteenpäin, vaikka vähän alkoi loppua kohti epätoivo hiipiä, onnistunko sittenkään? Tiukkana on pitänyt olla, ei herkkuja, sopivia annoskokoja, liikuntaa ja tietty yrittää pitää mentaali puoli mukana. Ei se ihan helppoa aina ole, elämässä on niin paljon asioita, kaikki vaikuttaa kaikkeen ja ihminen on kokonaisuus, laihdutus tapahtuu kuitenkin lopulta korvien välissä.Yksi etappi matkalla on siis saavutettu, mikään ei edelleenkään ole varmaa leikkauksen kannalta, seuraavana sitä arvioidaan sitten jossain kohtaa polilla? Hyvältä polulta ei kuitenkaan kannata poiketa ja jatketaan samaan ma...

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta vuotta

Kuva
En sano, että koska meillä on joulu, vaan voidaan todeta, taas meillä on joulu. Vuodet menee kiihtyvään tahtiin, tuntuu, että on joulu ja kesäloma ja jotain siinä välissä. Noo ei nyt aivan näin, mutta kyllä aika kuluu. Vuosi vuodelta enemmän kaipaa vain rauhaa ja rauhoittumista, hetkellinen käynti hypermarketeissa tarjoaa sitä hulinaa ihan riittämiin. Onneksi joulunakin voi lähteä katseleen vaikkapa luontoon, josta sitä rauhaa löytää vastapainoksi kiireelle. Jollain tavalla tämä on aika haikeaakin aikaa, kaipaat jotain lapsuudesta, mitä ei enään ole, äidille sytytät kynttilän haudalle, isä ei enään paljoa jaksa reagoida palvelutalossa. On pimeää, eikä joululaulut mitään iloista revittelyä ole, ehkä tämä on tarkoitettukkin olla pieni pysähdyksen ja hiljentymisen paikka? Talvipäivänseisaustahan vietettiin jo muutama päivä ennen joulua ja tällä kertaa upeassa säässä. Itselle syyskausi on jotenkin aina vuorelle kiipeämistä, joka jyrkkenee loppua kohden. Kipusairaus on pahimmillaan juuri ...