Muistoissa kotiseudulla
Pyhäjoki, niin se taitaa olla, että jollain tavalla se lapsuuden kotipaikka on meille se paikka sydämmessä? Siellä on käyty kerhot, koulut, harrastukset, tuttu ympäristö, vielä tuttuja ihmisiäkin, mutta ennenkaikkea siellä on muistot. Viikonloppu toi monia muistoja mieleen, tuo tuttu joki, joka useimmiten liittyi meidän menemisiin ja tekemisiin. Kun katsoi auringonlaskussa lipuvaa venettä, tuli jopa hieman haikeakin olo, joskus siellä tuli itsekin oltua, nyt siellä menee kavereiden lapset, mikä sinänsä on hienoa, perinteet jatkuvat. "Aurinko laskee, Jo pitenee varjot. Aika on eron ja jäähyväisten. Poissa on ystävä kallehin. Niin kaunis on maa, Niin korkea taivas. Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas Ja varjoisat veet, Niin varjoisat veet". Jo ennen reissuun lähtöä tuli minullekkin tieto, että tuttava, Ystävä oli nukkunut täältä pois, hyvää matkaa Jaakko . Se teki matkasta omalta osaltaan muistojen matkan, muistot tulvivat mieleen, yhdessä koettuja hetkiä, aina sitä pysähty...