Nordkapp

Kauas on pitkä matka ja jos etelä-pohjanmaalta lähtee Nordkappiin, niin mapsin mukaan suorintakin reittiä on n.1250-km sivu. Meillä kaikilla on paikka, jossa me haluamme joskus käydä, itselle se on ollut yhtenä tuo Nordkapp. Kun tykkää olla tienpäällä, niin onhan se hienoa ajaa niin kauas, kuin tietä piisaa.

Kun tässä jonkinlaisen uupumuksen kanssa on kamppaillut keväästä saakka, niin tuntui hyvältä ajatukselta lähteä heti irti, kun kesäloma koittaa, vaikka energiat ei heti ihan huipussaan olleetkaan. Ilmajoelta lauantai aamuna matkaan ja Honda täyttyi matkatavaroista, kun piti vähän kaikenlaista pakata, sanoinkin puolisolle, että lapsena mentiin isän ja äidin kanssa kolme lasta Opel Kadetilla lappiin, nyt mennään kahdestaan isolla citymaasturilla ja auto täynnä. Ensimmäinen etappi ajettiin mökille Siikajoen Tauvoon, matkaa vähän reilu 300-km. Sieltä kävimme tyttären tyttären ristiäisjuhlassa, ehdimme siis juhlia heti ensimmäisenä matkapäivänä pikku Elmaa.

Mökiltä matka jatkui sunnuntai aamuna kohti Rovaniemeä ja Pukin Pajakylää, napapiiri menee toki siinä samassa ja päästään ns. paremmalle puolelle:) Matkalla on hyvä pysähtyä Iissä Autokeitaalle kahville, siinä on yleensä halpaa polttoainettakin. Pajakylään matkaa tuli 300-km, siinä on kiva käydä jaloitteleen ja fiilisteleen tulevaa joulua. Joulupukki jätettiin nuoremmille, mehän ollaan oltu kiltisti ja toiveetkin lähinnä vapaa-ajassa. Siitä alkaa oikeastaan kunnolla lapin maisemat ja poroja tietty näkyy tiellä, joten kiireen voi unohtaa viimeistään siinä.

Rovaniemeltä matka jatkui sitten Saariselälle, jonne matkaa vielä n.250-km. Siellä oli meillä majoitus varattuna pitemmäksi aikaa, tarkoituksena olla jonkinlainen tukikohta siellä, josta tehdään lyhyitä pistoja "lähialueelle". Mainittakoon, että upeaa on sielläkin ja varmasti nähtävää ja tekemistä riittää, itse kävin mm. huuhtomassa kultaa Tankavaarassa, mutta se on oma tarinansa. Kaunispään huipulle kannattaa ajaa kahville tai syömään, me päädyimme kahville, kun siellä on kuuluisat herkku munkit.

Maanantai aamuna tuli sitten ajatus, kun katsottiin säätietoja, että ehkä me lähdetään vaan ajamaan Norjaan. Bookingin kautta varasin saman tien huoneen seuraavaksi yöksi Skandic Nordkappiin, pakattiin ns. reissukassi ja kohti Karigasniemeä. Karigasniemellä entisellä kalastajan majatalolla vielä tankkaus autolle ja itselle, ennen rajan ylitystä. Matkaa sinne tulee n.170-km. Maisemat upeat, kun mennään Ivalon ja Inarin läpi ja onhan siellä se kuuluisa Nuorgamin Jounin kauppakin Kaamasen tiellä. Sitten oltiinkin jo Norjan puolella, siitä tein kooste videonkin, jonka voi katsoa Youtubesta Nordkapin tiellä Norjassa. Norjan puolella pysähdyttiin Lakselvissa, jossa jo autosta noustessa merenrannan tuoksu tuli voimakkaana, alettiin oleen siis rannikolla. Siinä käytiin kaupassa ja vähän jo jaloitteluakin kaipasi. Kaupassa pystyi kortilla maksamaan, vaikka ihan jokapaikassa eivät ilmeisesti sitä hyväksykkään? Matkaa Karigasniemeltä n.100-km. Tästä Nordkappiin on vielä vähän vajaa 200-km, mutta se ei tarkoita 2-2,5h matkaa, välillä mennään todellakin hitaammin, eikä tuolla välillä edes malta ajaa lujaa, maisemat on ihan uskomattomat ja aina vain tulee jotain hienompaa vastaan. Tunneleita tulee useampia, pisin on Nordkapin tunneli, joka on liki 7-km pitkä ja käy 212m merenpinnan alapuolella. Tuntuu hurjalta, kun mennään alaspäin ja se vaan jatkuu, siinä kohtaa rohkenin kertoa puolisolle tunnelin syvyyden ja kuin elokuvissa tuulilasiin tipahti jostain iso vesipisara. No jossain kohtaa se taittuu ja lähdetään ylöspäin, mutta se on varmaa, että toisinpäinkin se on ajettava.

Uskomattomien maisemien jälkeen saavutaan Scandic Nordkappiin, jossa virkailija puhuu suomea, vaikka valmistaudunkin respaan puhumaan englantia. Saamme huoneemme, se on aika vaatimaton, mutta se ei ole nyt matkan tarkoitus, kunhan on paikka jossa nukkua, vessa ja suihku, niin kaikki käy. Sitten pitäsi saada ruokaa ja siinä tarvitaan jo sitä englannin kieltä, hotellilla on alkamassa illallis buffa ja muuta ei ole tarjolla siellä. Hintaa 390 NOK, vähän ehkä hintava suomalaiselle, mutta mietin, että jos täällä joku tuon mahdollisuuden järjestää syödä, niin ei haittaa. Hyvähän se tarjoilu sitten pöydässä on, maistuu liha ja peruna, kalat ja kaikki muu:)

Illalla jatkamme vielä niemen kärkeen, itse pääpaikalle, jossa on sen verran hurjia mäkiä, että minun päällä ei enään olisi sinne ajettu, vaan pääsemme tuttavien kyydillä sinne. Jotenkin hassusti tuntuu päässä, kun päivän ajaa meri oikealla puolella ja vuoret vasemmalla, niin alkaa horisontti kääntyä vinoon:)

Paikanpäällä kaikki pysähtyy, näky on uskomaton, ei voi oikein edes kuvailla, se täytyy kokea. Vaatetta kannattaa varata perille, mikään lämmin siellä ei ole. Hetkessä mereltä nousee sumu ja näkyvyys katoaa, onneksi ehdimme kiertää alueen ja ottaa tietty kuvat.

Yöksi palataan hotellille ja aamun saa aloittaa hotellin aamupalalla, ikkunasta näkyy vuoria, joita ei juurikaan etelä-pohjanmaalla näe. Aamiainen on tietenkin hyvä ja sillä on hyvä lähteä takaisinpäin, tällä kertaa kohti Nuorgamia.

Uskomattomia maisemia on tuollakin välillä, matkaa kertyy vähän reilu 400-km Lemmijoen, Pyssyjoen, Ifjordin ja Tana Brun kautta. Suomen puolelle mennään Nuorgamissa ja vähän meinaa jo nälkäkin olla. Nuorgamin kauppakeskuksessa ystävällinen ruokapaikka, jossa kysytään heti, että syötävääkö? Juu aamulla lähdettiin Nordkapista, no kyllä se sitten jo hiukoo, lounasbuffa 15 euroa ja maistui, kahvit vielä päälle. Saariselälle enään n.240-km, no vähän liikaa yhdelle päivälle, mutta siinä ehtii suunnitella jo uutta reissua ja ehdottomasti niin, että yövytään Norjan puolella enemmän. Muutama päivä Saariselällä ja sitten Lemmenjoen kautta Leville, yöpyminen Hullussa Porossa ja ai että kun kylpylä maistui illalla, istuminen kupla-altaassa voitti jo siinä kohtaa Hondan penkin kevyesti:) Aamulla vielä Äkäslompolon kautta Haaparantaan vähän shoppaileen.

Haaparannasta vielä mökille Tauvoon ja rantaan kun pääsi, niin jaksoi vain kuunnella laineiden liplatusta rannalla ja istua.

Seuraavana päivänä vielä Tauvosta Ilmajoelle ja pitihän pikku Elmalle viedä lapin tuliaiset Kalajoelle. Vähän kertyi mittariin lukemaa, se oli sellainen road trip tähän loman alkuun. Norjaan jäi kauhea kaipuu, ensi kesänä sitten viimeistään uudelleen. -Markku-