Markun elämää

Tänään taas liehuvat liput saloissa, piti oikein alkaa miettimään, mitä kaikkea meillä onkaan toukokuussa, kun tuntuu, että liputuspäiviä on riittänyt? Vappuhan se aloittaa toukokuun liputuksen ja jollain tapaa myös kesäkauden, vaikka perinteisestihän vappuna palellaan, kuten tänäkin vuonna, mutta liput liehuvat ja ainakin nyt opiskelijat juhlivat ja mikseivät kaikki omalla tavallaan, ehkäpä jo hieman rauhallisemmin, mitä joskus aikoinaan. On siinä aina jotakin niin hienoa kun Suomen lippu liehuu, joitakin sekin häiritsee, mutta kyllä minä ainakin sen verran kotimaastani tykkään ja isänmaallinen ihminen olen, että lippu salkoon, silloin kun se sinne kuuluu. Seuraavana vuorossa olikin sitten äitienpäivä, joka ehdottomasti ansaitsee liputuspäivän, äidithän meistä kaikista on huolehtinut ja vaikka omasta äidistä joutui luopumaan yli 15-vuotta sitten, niin ei se äitienpäivän arvoa himmennä. Heti seuraavana päivänä olikin sitten Eurooppa päivä, jolla ei itselle niin suurta merkitystä ole o...

Tänään vietetään unelmien liikuntapäivää ja kuten teemapäivien tarkoitus on, niin nostaa asiaa esille, joten sitä voi viettää vaikka jokaisena päivänä. Yksilöitä ollaan ja jokaisella oma unelmien liikuntapäivä, itse tykkään, että on monenlaista, meillä kun vuodenajatkin vaihtuu, niin vaihtuu lajitkin ja se tuo mukavasti vaihtelua sitten liikkumiseenkin. Itselle tällä hetkellä mukavinta on pienimuotoinen retkeily, se vaan on vienyt jotenkin mukanaan, kun kävelee kamera kaulassa luonnossa ja milloin missäkin, joskus eteen osuu erilaisia eläimiä, joskus vanhoja taloja, tai ihan vain peltomaisemaa. Retkillä mukavinta on, kun ikinä ei tiedä mitä vastaan tulee, se tuo siihen jonkinlaisen mielekkyyden mukaan, meistä kaikista kun ei ole, sellaiseen kellontarkkaan säännölliseen harjoitteluun, mieli on enempi seikkailijan, joka haluaa nähdä ja kokea, liikunta tulee siinä sitten vähän kuin bonuksena. Suomessa riittää polkuja ja reittejä, nähtävyyksiä, uskoisin, että jokaiselle löytyy jotain ja j...

Kevät on aina puuhastelun aikaa, monenlaista hommaa riittää, odotamme lumien sulamista ja kun ne sulaa, huomataan, että pihalla olisi kaikenlaista tekemistä, tietkin sulaa ja renkaat pitäisi vaihtaa. Rantakausi lähestyy ja jotain pitäisi tehdä itsellekkin, jostain syystä ne kilot eivät ole ihan hävinneet sydäntalven aikana, pyörä varastossa odottaa polkijaansa, noo välillä tuulee, välillä sataa, ei meinaa sopivaa säätä osua kohdalle. Ruohonleikkurikin pitäisi huoltaa, vai meniskö se nyt tämän alkukesän, vai ajattelinkohan niin viime keväänäkin? Jotenkin se tuntuu, että keväällä ihmisen pitäisi kääntyä kesäaikaan, samalla kuin kellotkin ja alkaa tohottamaan kaikkea mahdollista ja niin siinä yleensä käykin, talven kun on päässään suunnitellut kaikenlaista, mutta sitten se kone ei ihan lähdekkään kiihtymään, vaan meinaa jo vähän yskien startata, niin pitääkö jo olla huolissaan, vaan jokohan sitä on tähän ikään oppinut, että kaikenlaista kyllä kesän mittaan ehtii, vaikka kaikkea ei kerrall...