Markun elämää

En sano, että koska meillä on joulu, vaan voidaan todeta, taas meillä on joulu. Vuodet menee kiihtyvään tahtiin, tuntuu, että on joulu ja kesäloma ja jotain siinä välissä. Noo ei nyt aivan näin, mutta kyllä aika kuluu. Vuosi vuodelta enemmän kaipaa vain rauhaa ja rauhoittumista, hetkellinen käynti hypermarketeissa tarjoaa sitä hulinaa ihan riittämiin. Onneksi joulunakin voi lähteä katseleen vaikkapa luontoon, josta sitä rauhaa löytää vastapainoksi kiireelle. Jollain tavalla tämä on aika haikeaakin aikaa, kaipaat jotain lapsuudesta, mitä ei enään ole, äidille sytytät kynttilän haudalle, isä ei enään paljoa jaksa reagoida palvelutalossa. On pimeää, eikä joululaulut mitään iloista revittelyä ole, ehkä tämä on tarkoitettukkin olla pieni pysähdyksen ja hiljentymisen paikka? Talvipäivänseisaustahan vietettiin jo muutama päivä ennen joulua ja tällä kertaa upeassa säässä. Itselle syyskausi on jotenkin aina vuorelle kiipeämistä, joka jyrkkenee loppua kohden. Kipusairaus on pahimmillaan juuri ...

Joulukuinen sunnuntaipäivä, harmaata, mutta ihan leppoisa keli, mieli tekisi liikkua jossain muualla, kuin kiertää vain korttelia. Kun ei kiire ole tänään minnekkään, niin jospa suuntaisi järvelle luontopolulle, vieläpä itselle uuteen paikkaan, ainakin osittain. Polku aika mukavassa kunnossa, kun vähän jäässä, mutta lunta ei ole juurikaan, liukasta on, mutta keski-ikäinenhän liikkuu jo nastakengät jalassa. Hieman yllättäen lähdetään nousemaan korkeammalle kalliolle, vaikka olenkin kuullut sanottavan, että Etelä-Pohjanmaalla kivikin on vuori:) No kyllä täältäkin mäkiä löytyy. Saavutaan varmasti luontopolun korkeimmalle kohdalle, vau täältähän näkee järven aivan erilailla, kuin yleensä. Tähän kun saisi mökin rakentaa, mökki ylös kalliolle, pitkospuut ja portaat rantaan, sinne rantasauna ja laituri...kun on suunnittelutyötä tehnyt neljännesvuosisadan, niin ajatus karkaa helposti:) Mutta paikka ei olisi enään entisensä, se ei olisi se paikka, joka varmaan monelle tuttukin? Kun nyt luontop...

Suomi on verrattain vielä nuori maa, 6.12. on kuitenkin sen syntymäpäivä, olisiko se meille kaikille juhlan paikka. Jotenkin tuntuu, että osataanko me arvostaa itsenäisyyttä tarpeeksi? Euroopassa käydään sotaa, maailmalla soditaan, jännitteet on joka mantereella, moni maa haluaisi vaan olla itsenäinen, elää rauhassa omien rajojensa sisäpuolella. Itse en voi käsittää sitä, että meillä on keskitytty riiteleen jo viikkoja, jos ei kuukausia ennen itsenäisyyspäivää. Kaikilla saa toki olla mielipiteensä ja aatteensa, minä en sitä ole mikään tuomitsemaan, mutta jotenkin toivoisi, että me kaikki nähtäisiin tämä meidän itsenäisenä kotimaana ja pystyttäisiin kunnioittamaan sitä, sekä käyttäytymään sen mukaisesti. Meillä kuten muuallakin maailmassa on meneillään valtava kahtiajako, kyllä meidän pitäisi pystyä yhtenäisempään yhteiskuntaan. Mutta en aio synkistellä enempää, koska ajatuksena on viettää juhlapäivää ja nauttia siitä, että saamme elää itsenäisessä omassa maassamme. Olisiko nyt se päiv...

Viisi prosenttia painosta pois, kuulostaa hirmu helpolta, sehän on vain viis satasesta? No ei se heittämällä lähde, jos on kamppaillut painonsa kanssa jo pitempään ja kun nyt ei ole tarkoituksen mukaista yrittää mitään muutaman viikon pikadieettiä, joka kestää sen hetken, kuten pudonnut painokin. Tämän viiden prosentin on tarkoitus osoittaa elämänhallintaa, ennen mahdollista lihavuusleikkausta, niin itse katson ainakin, että silloin se pitää tapahtua siinä normaali arjessa. Kukaan meistä ei elä millään dieetillä koko elämäänsä, vaan se pitää tuoda siihen ihan normaali elämään, alkaa tunnistamaan niitä ongelma kohtia ja muuttaa niitä. Jotain on syöty liikaa, kun ollaan tässä tilassa, noo ruoka on hyvää ja sekään ei ihan niin yksioikoista ole, on sairauksia ja monia tekijöitä, mikä nostaa painoa, tai tekee ainakin sen hallinnasta vaikeaa. Nämä on aina henkilökohtaisia juttuja, joita me ei muiden kohdalla tiedetä, niin keskittykäämme jokainen omaamme. Itse olen ainakin tunnesyöjä, kun on ...