Viiden prosentin painonpudotus

Viisi prosenttia painosta pois, kuulostaa hirmu helpolta, sehän on vain viis satasesta? No ei se heittämällä lähde, jos on kamppaillut painonsa kanssa jo pitempään ja kun nyt ei ole tarkoituksen mukaista yrittää mitään muutaman viikon pikadieettiä, joka kestää sen hetken, kuten pudonnut painokin. Tämän viiden prosentin on tarkoitus osoittaa elämänhallintaa, ennen mahdollista lihavuusleikkausta, niin itse katson ainakin, että silloin se pitää tapahtua siinä normaali arjessa. Kukaan meistä ei elä millään dieetillä koko elämäänsä, vaan se pitää tuoda siihen ihan normaali elämään, alkaa tunnistamaan niitä ongelma kohtia ja muuttaa niitä. Jotain on syöty liikaa, kun ollaan tässä tilassa, noo ruoka on hyvää ja sekään ei ihan niin yksioikoista ole, on sairauksia ja monia tekijöitä, mikä nostaa painoa, tai tekee ainakin sen hallinnasta vaikeaa. Nämä on aina henkilökohtaisia juttuja, joita me ei muiden kohdalla tiedetä, niin keskittykäämme jokainen omaamme. Itse olen ainakin tunnesyöjä, kun on paljon kipuja, on helppo antaa itselle lupa ottaa jotain hyvää. Sitten taas kun on hyvä olla, tekee mieli mennä vaikkapa jonnekkin syömään, tai ainakin tehdä jotain hyvää ruokaa.

Lääkärin soitosta on nyt reilu kolme viikkoa, mistä lähdettiin viiden kuukauden jaksolle, pudottamaan painoa ja on siinä muutosta jo tapahtunutkin. Reilun kuukauden olen syönyt aamupuuron, vähän hilloa päälle ja raejuustoa, että tulee proteiinia. Kaikenkaikkiaan on tullut tehtyä parempia valintoja, määrät on vähentyneet, mutta liian pitkiä välejä en jätä ruokailuun, kun yöksi:) Ehkä hyvä mittari oli hotellin aamupala, jota jo etukäteen itsekin jännitin? Pystynkö hillitsemään itseni, kun pieni hiukokin vaivasi illan pikkujoulujen jälkeen:) Ennen olisin lapannut lautasen täyteen pekonia, munia, nakkeja, lihapullia yms. tuskaillut sitten täyttä oloani ainakin iltapäivään. Se ruoka vaan tuntuu hetkessä monesti niin hirveän hyvälle, että sitä vain ahmisi, kun oikeasti pärjää keveämmälläkin terveellisellä vaihtoehdolla ja se olokin on sitten sen jälkeen parempi. Olen siitä ylpeä nyt itsestäni, että olen oppinut nyt nimenomaan sitä elämänhallintaa ruuan suhteen, illallinenkin meni hyvillä vaihtoehdoilla ja määrätkin pystyi hillitsemään, jälkiruuan jätin kokonaan väliin, kun olo oli kylläinen jo muusta ruuasta ja en vain tarvinnut sitä. Hyvää se varmasti oli ja kyllä ihmisen pitääkin jotain sallia itselle, mutta sopivassa määrin.

Ei ruuasta luopua tarvitse, pitää vaan miettiä parempia vaihtoehtoja ja raaka-aineita. Jotenkin se ajatus pitää saada päähän, että sillä kaikella teet hyvää itsellesi, vaikka monesti kuuleekin, että kannattaako sitä itseään kiusata? Välillä se tuntuu itsensä kiusaamiselta, myönnän kyllä sen, mutta elämä on valintoja ja pitää sillä hetkellä miettiä, mitä sillä paremmalla valinnalla voi sitten saavuttaa?

Painoa kannattaa tarkkailla, jos aikoo alaspäin mennä, mutta ei liiaksi, kohtuu riittää tässäkin. Joskus on suunnilleen vaakaa pyöritellyt ilmassa, että toimiiiko se, kun paino ei laske, vaan luku on kuin naulittu paikoilleen? Näyttää se toimivan, muutama kilo on lähtenyt ja tiedän, että nyt ollaan oikealla tiellä, pitää vaan jauhaa sitä ohjelmaa, mikä nyt on päällä. Siinä mitataan taas sitä luonteen lujuutta. Toki vaakan voi ajatella vertauskuvallisesti myös niin, että punnitset juuri niitä asioita, kumpi painaa enemmän vaakakupissa, se entinen ylipainoa lisäävä elämä, vai se, että alat voida moninpuolin paremmin, saat terveyden paremmaksi ja mahdollisesti jopa muutaman sairausdiagnoosin kokonaan pois:)

Paljon pitää vielä katuja tallata ja kaloreita kuluttaa, että päästään tavoitteeseen, joskin aikaa on ihan hyvin, kun ajoissa aloittaa, eikä sorru siihen, että jos huomenna, ensiviikolla, ensikuussa, joulun jälkeen tms. se kannattaa aloittaa heti.

Minä uskon, että kaikkea liikuntaa kannattaa kokeilla mahdollisuuksien rajoissa, vaikka se suurin pudotus tehdään ruualla, niin kyllä se liikunta lisää sitä aineenvaihduntaa ja toimii jonkinlaisena henkisenä nostattajana. Itse ajattelen, että laihdutus tapahtuu korvien välissä, sieltä se lähtee itsehillintä, tahto ja ne kaikki valinnat. Tällä hetkellä tuntuu hyvältä tämä matka, koen että niin moni on tukemassa tätä, lähtee tietysti kotoa, mutta myös ystävät ja työkaverit elää tässä mukana, odotankin meidän seuraavaa säbä vuoroa, kun päästään taas pelaamaan:) Näillä fiiliksillä mennään, päivitellään ajatuksia ja tuntemuksia matkan varrelta taas lisää:) Hyvää joulun odotusta kaikille, minä aion siitä selvitä jollain tapaa "keveästi", vaikka jotain pitää itselle suodakkin, joulukalenterit oli puoleen hintaan, niin suotakoon se pienen pieni pala, vaikka aamupuuron päälle joka päivä. -Markku-