Markun elämää

Siinä kohtaa kun elohopea kohoaa yli 30-asteen, niin sitä tällainen pakkasessa elämään tottunut alkaa kaipaamaan jotain viilennyskeinoa keholleen. Merenrantahan se paras olisi, mutta kun on nykyään vähän kaukana, eikä sitä näillä polttoainehinnoilla kovin kauaksi muutenkaan ajella. Uima-allas, siinähän se on ratkaisu ja sitten vaan verkkokauppoja selailemaan ja vertailemaan altaita. Sitten kohdalle osuu ohittamaton tarjous ja eikun tilaukseen, juhannus kärvistellään vielä helteessä odottaen allasta ja välillä pitää uida jo järvessäkin. Odotukset kasvaa alkuviikkoon, mutta maanantaina tuleekin sähköposti, että altaita ei olekkaan, vaikka se on maksettu ja siitä sähköpostikin tuli, no lämpö pääkopan sisällä kasvaa entisestään ja kun kauppa onneksi palauttaa rahat vielä samanpäivän aikana, niin uusi on nyt saatava nopeasti, ei tässä kukaan enään jaksa odottaa. Nyt edes hinnalla ei ole enään niin väliä, kunhan nyt altaan saa ja suunnataankin Seinäjoelle Minimaniin. No siinähän se nyt on ju...

Kesäilta kauneimmillaan, päivä painuu jo ehtoo puolelle, mutta aurinko lämmittää, ihmisiä kävelee kohti jokirantaa ja siellä olevaa esiintymistelttaa, ollaan Ilmajoen musiikkijuhlilla, puitteet on kohdallaan ja tänään kuullaan Vanhoja Poikia, Juha Vainion lauluja musiikkiesityksenä, lavalla Esko Roine, Taneli Mäkelä, Tuomas Uusitalo, Puntti Valtonen, sekä tietysti Kiharakolmio-yhtye. Junnun laulut ja tuollainen esiintyjä kaarti, tästä ei voi tulla kun hauskaa, tosin tunteellistakin ja koskettavaa, lauluissa on aina syvällistäkin sanomaa. Täällä nelivitonenkin tuntee itsensä ehkä nuoremman polven edustajaksi, mutta nuorempiakin on paikalla, me ehkä se polvi, joka kuunteli kesälomareissuilla c-kasetilta, kun oltiin Matkalla Pohjoiseen , tai kuunneltiin Käyn ahon laitaa , kun isällä alkoi loma. Huumorilla lähdetään liikkeelle ja se rentouttaa yleisönkin viimeistään siinä vaiheessa, vaikka leppoisa meno on katsomossa muutenkin. Tiedän jo ennen ensimmäistä lauluakin, mikä laulu on tulossa,...

Merikaupunki on merikaupunki, näillä sanoilla voisi aloittaa kertomaan päiväretkestä Raumalle, jotain ne aina huokuu tällaiselle merenrannan kasvatille ja entiselle merenkulkijalle, sen aistii jo ennenkuin on vettä nähnytkään, että nyt ollaan jossain, jossa meri on suuri osa kaupungin identiteettiä. Me lähdimme katsomaan läheisiä Raumalle, mutta aika pian siitä lähdettiin sitten kävelemään kohti rantaa ja upeita maisemia, rakennukset ja kadunnimet kertovat historiaa, jotain sellaista entisaikojen tunnelmaa, johon voi itsensä kuvitella mukaan. Sitten edessä avautuukin jo meri ja satama, merentuoksu valtaa mielen ja melkein toivoo, että jostain lentäisi pärskeitä kasvoille, no ainahan hetkeksi voi uppoutua haaveisiin :) Korkealtahan sitä kauaksi näkee ja en edes korkeanpaikankammoisena malta olematta kiipeään satamassa olevaan näkötorniin, josta satama ja maisemat merelle avautuvat vielä hienommin. Satama on täynnä komeita veneitä, tosin ne tänäpäivänä on enimmäkseen lasikuitua, mutta a...