Vanhoja Poikia

Kesäilta kauneimmillaan, päivä painuu jo ehtoo puolelle, mutta aurinko lämmittää, ihmisiä kävelee kohti jokirantaa ja siellä olevaa esiintymistelttaa, ollaan Ilmajoen musiikkijuhlilla, puitteet on kohdallaan ja tänään kuullaan Vanhoja Poikia, Juha Vainion lauluja musiikkiesityksenä, lavalla Esko Roine, Taneli Mäkelä, Tuomas Uusitalo, Puntti Valtonen, sekä tietysti Kiharakolmio-yhtye. Junnun laulut ja tuollainen esiintyjä kaarti, tästä ei voi tulla kun hauskaa, tosin tunteellistakin ja koskettavaa, lauluissa on aina syvällistäkin sanomaa. Täällä nelivitonenkin tuntee itsensä ehkä nuoremman polven edustajaksi, mutta nuorempiakin on paikalla, me ehkä se polvi, joka kuunteli kesälomareissuilla c-kasetilta, kun oltiin Matkalla Pohjoiseen, tai kuunneltiin Käyn ahon laitaa, kun isällä alkoi loma.

Huumorilla lähdetään liikkeelle ja se rentouttaa yleisönkin viimeistään siinä vaiheessa, vaikka leppoisa meno on katsomossa muutenkin. Tiedän jo ennen ensimmäistä lauluakin, mikä laulu on tulossa, sen voi päätellä esityksestä ja huomaan jo ensimmäisen laulun kohdalla melkein laulavani mukana, sen verran olen niitä lauluja kuunnellut, että useamman sanat taidan osata ulkoa, moni niistä kolahtaa sanoituksillaan ja olen aina ihaillut Juhan verbaliikkaa, moni sanoitus aukeaa kunnolla vasta, kun sitä oikein ajatuksella miettii. Naurua siis riittää yleisössä, mutta jossain kohtaa sanat menee syvällekkin sieluun, kun kuulee kappaleen Albatrossi se jotenkin koskettaa, kun se omakin merille lähtö on ollut elämässä kaksi kertaa lähellä ihan oikeasti, paljon siellä on muuten vietetty aikaa, mutta ihan oikeasti merille:) "minä jatkoin lyseossa sitten kunnanvirastossa", no sinne kunnanvirastoon on päädytty ja se sopii minulle jo oikein hyvin, käyn mielellään merellä pyörähtämään, mutta työ saa olla täällä maankamaralla :)

Elämä on unelmointia ja joskus ne unelmat aina toteutuukin, kun niihin tarpeeksi uskoo ja sitten sitä alkaa elämään niiden mukaan, nyt mennään todellakin välillä unelmissa ja haaveissa, toki ollaan jo osittain ehkä eletty ne osa unelmista ja aika on jo takana, kun kuuntelee Kotkanpoikii ilman siipii meinaa siinä silmäkulma kastua itselläkin ja huomaan, kuinka ympärilläni oleva katsojakunta vakavoituu hetkeksi, "kerran mun purjeeni tummuneet nää olleet myös valkeat on", kaikilla on elämää takanakin ja omastakin yli puolet on mennyt särkyjen kanssa eläessä, mutta unelmat ja haaveet eivät ole koskaan kuolleet, joskus on uitu syvissä vesissä, mutta aina on pinnalle noustu ja katson ympärillä olevia vanhojakin ihmisiä ja heidän iloaan konsertissa, elämässä ei pidä ikinä luopua unelmista ja haaveista. Tunteita siis riittää konsertissa, eikä se ole pelkkää naurua, välillä vakavoidutaankin, sen mielestäni Juha Vainio osasi taitavasti ja nyt ne sanat tulkitaan lavallakin taitavasti.

Ooppera rannassa on kaikki kohdallaan, Kyrönjokiranta kesäiltana tarjoaa upeat puitteet ilta auringossa, eikä tuulikaan kiusaa. Välillä pidetään väliaika, onhan esityskin Vanhoja Poikia ja välillä on käytävä vessassakin :) noo tämä huumorilla, tarjolla on virvokkeita, kahvia ja jostain sieraimiini kantautuu makkaran tuoksukin ja se on sitten ohittamaton paikka, mutta vain yksi :) Esitys jatkuu ja mennään välillä taas vakavaksikin, yksinäisyys on ihmiselle pahinta elämässä ja kun lavalla lauletaan vielä Sydämeni tänne jää, niin aika monella taitaa kylmät väreet mennä kehossa, viilenevässä illassa ja jokainen käy mielessään läpi varmasti jotain, se on elämää se. Mutta tällaisessa esityksessä ei voi olla kuin onnellinen loppu ja kun esiintyjät palaavat lavalle, yleisön taputtaessa seisaaltaan ja alkaa laulu Käyn ahon laitaa niin katsomossa paistaa ilo, kuin taivaalla aurinko ja kahta kertaa ei tarvitse kehoittaa mukana laulamaan, nyt minäkin pääsen laulamaan ja ihan luvan kanssa, vaikka saatoin jossain kohtaa laulaa jo aiemminkin. Upea ilta tunteiden vuoristoradassa, todellisten ammattilaisten toimesta, lähtien Juha Vainion upeista sanomaa sisältävistä teksteistä. -Markku-