Markun elämää

Tässä kun tätä jonkinlaista hyvinvointi ja painonpudotus projektia on aloitellut, niin kuulin aiheeseen liittyvän kommentin, "kannattaako sitä niinkin mukavaa ihmistä, kuin itseään kiusata"? Tämä toki hieman pilkettä silmäkulmassa sanottu :) No se on toki totta, että alkuun se voi tuntua vähän kurjemmalta elämältä, mutta eihän sen tarvitse kurjaa olla, valintoja pitää vain tehdä tarkemmin ja herkutella vähän harvemmin. Käänsin asian itselleni toisinpäin, miksi en sijoittaisi itseeni? En suinkaan aio kiusata itseäni, päinvastoin aion satsata nyt hyvinvointiin ja niin, miksi et sijoittaisi itseesi? Painonpudotuksen tueksi lääkäri tarjosi ensimmäistä kertaa lääkettä, joka tuntui hieman kalliilta, en tiedä raaskiiko tuota nyt kuitenkaan...? Jos on tupakoinnin lopettanut vuonna 1996, askin hinta lienee noin kympin luokkaa tänäpäivänä, niin siinä rahastossa pitäisi olla jo sievoinen summa, jos lääke maksaa kuukaudessa noin auton tankkauksen verran, niin miksi en sijoittaisi itseeni...

Kun on syntynyt kulinaristiksi, jolle kesän paras tuoksu on grillihiilen liekki, niin sitä kertyy keski-ikään mennessä muutakin, kun tietoa päähän. Se näkyy muunakin, kuin unen puutteena, kun vaatteet kutistuvat kesäloman aikana ja nappirivi paidassa odottaa posahtamistaan, kuin poksahtava finni naamassa joulusuklaiden jälkeen. Ruoka vaan on niin hyvää tai sitten sitä on syntynyt väärälle aikakaudelle, toista se oli ennenvanhaan, kun väki lähti aamulla metsä- ja peltotöihin, kesti siinä sitten syödä perunoita kunnon läskisoosilla, voita leivän päälle ja aitoa lehmän maitoa kurkkuun. Nyt kun istuu päivät kunnanvirastossa näyttöpäätteen äärellä samalla ruokahalulla, kun esi-isät aikoinaan, niin jonnekkin se alkaa kertymään. Grillaaminen kesällä lienee monelle muullekkin se pieni pahe, jolloin tulee syötyä helposti överit, onneksi sinne grilliin päätyy nykyään usein kanaa sen perinteisen käristemakkaran sijaan ja grillaaminen valmistusmuotona on jopa hyväkin, kun rasvahan tipahtelee sinn...

Kerran vuodessa koittaa aina se hetki, kun koko kansa pääsee halutessaan kurkistamaan, miten asutaan uudessa kodissa, jossa on sisustuksen uusimmat trendit ja tänä vuonna varmasti energiaratkaisut kiinnostivat enemmän, kuin aiemmin, koska energia tulee jatkossa näyttelemään suurta roolia asumisessa. Talojen kokokin oli tullut jonkin verran alaspäin ja messuilta löytyi ihan peruskodin kokoista reilua 100m2 taloakin. Pitäähän messuilta toki tavallisesta asumisesta poikkeavaakin löytyä, se on kuitenkin paikka jonne mennään myös unelmoimaan ja haaveilemaan, moni nuoripari käveli edellä kohteissa ja haaveili asioista, joita haluaa sitten omaankin kotiin, se on oikein, haaveita pitää ihmisellä olla ja kun niitä tarpeeksi tavoittelee, alkaa asioita myös tekemään niitä kohti. Itse sain asuntomessuihin tutustua jo nuorena miehenä edellisessä työssäni ja pääsinpä osalliseksi useamman messutalon suunnitteluun piirtäjän ominaisuudessa arkkitehtitoimistossa. Nyt tuli sitten tilaisuus lähteä TYHY/k...