Mun pitäis laihduttaa

Kun on syntynyt kulinaristiksi, jolle kesän paras tuoksu on grillihiilen liekki, niin sitä kertyy keski-ikään mennessä muutakin, kun tietoa päähän. Se näkyy muunakin, kuin unen puutteena, kun vaatteet kutistuvat kesäloman aikana ja nappirivi paidassa odottaa posahtamistaan, kuin poksahtava finni naamassa joulusuklaiden jälkeen. Ruoka vaan on niin hyvää tai sitten sitä on syntynyt väärälle aikakaudelle, toista se oli ennenvanhaan, kun väki lähti aamulla metsä- ja peltotöihin, kesti siinä sitten syödä perunoita kunnon läskisoosilla, voita leivän päälle ja aitoa lehmän maitoa kurkkuun. Nyt kun istuu päivät kunnanvirastossa näyttöpäätteen äärellä samalla ruokahalulla, kun esi-isät aikoinaan, niin jonnekkin se alkaa kertymään.

Grillaaminen kesällä lienee monelle muullekkin se pieni pahe, jolloin tulee syötyä helposti överit, onneksi sinne grilliin päätyy nykyään usein kanaa sen perinteisen käristemakkaran sijaan ja grillaaminen valmistusmuotona on jopa hyväkin, kun rasvahan tipahtelee sinne kuumille hiilille :) Onneksi aina voi tapojaan muuttaa ja mikäpä estää taas yrittämästä elämäntaparemonttia, uutta elämää, muutosta jne. vaikka kyllä siinä on kyse lopulta kuitenkin siitä laihduttamisesta, ainakin tässä tapauksessa, kun lopulta eniten ilahduttaa se tippunut vaakan lukema, ottaa sen sitten vaikka parturi hiuksista, kunhan lukema painuu. Keski-iässä sitä ihmiselle kehittyy muutakin, kuin ulkonäköpaineita ylipainon seurauksena ja aina ei labran kokeet ihan vihreää näytäkkään, silloin kannattaa uhrata hetki ajatukselle, että olisiko nyt oikea aika alkaa tekemään itselleen jotain, kun vähän kremppaa on, mutta mitään ei ole vielä menetetty? Jos alkaisikin tekemään pieniä muutoksia vähitellen ruokavalioon, joka helposti loman aikana vähän repsahtaa. Uskoisin etten ole ainoa, joka tuskailee saman asian kanssa, loma meni, mutta kilot ei, vaikka niin ennen lomaa ajattelinkin, pyöräilyä, kuntoilua, uintia, terveellisiä aamupaloja, aterioita...tai sitten Amarillon hampurilaisia, laivojen notkuvia pöytiä jne.

Kokeillaan nyt aamupalalla syödä terveellisempää sämpylää, sydänmerkillä varustettua rasvaa väliin, koitetaan lisätä kurkkua, paprikaa tms. päälle, noo on siinä Korpelan savusaunakinkkuakin, mutta pitäähän sitä elämässä jotain olla kuitenkin. Tällainen aamiainen sopii näille hellekeleille ja aloitukseen, syksyn edetessä vaihdetaan menua.

Puuro, se ainoa oikea aamupala, näin meidän ikäpolvelle on opetettu, onneksi nykyään voi valita toisinkin, mutta itsekin olen oppinut syömään ns. voimapuuron, raejuustoa ja marjoja päälle, niin sillä pärjää vähän pitempään. Suurta kulinarismia se ei tarjoa, mutta tekninen ajattelu, kuten eräällä insinöörillä aikoinaan, diagrammi Exeliin ja viikkopunnituksen jälkeen ruksi viivan alle, sama se millä, kunhan menee :) No näin jyrkkä ajattelu ei tarvitse olla, riittää että ajattelee sen tekevän hyvää.

Oikeastaanhan tästä kannattaa tehdä itselleen pieni haaste myös keittiössä ja valmistella aina vaan herkullisempia aterioita, muistaen että tavoitteena kuitenkin vähän laihtua, ei muuta kuin rohkeasti kokeilemaan, kasvisruokiinkin löytyy ohjeita nyt jokapaikasta. Ehkäpä sienet pannulla sipulin ja reilun voin kanssa pitää nyt unohtaa ja koittaa vähän keveämpiä ratkaisuja.

Kalaahan sitä kannattaa välillä grillailla ja savustaa, lohi on vähän rasvaista, mutta rasvaakin tarvitaan, eihän ihmisellä muuten aivot toimi ja useimmiten se lohen savustaminen on muutenkin sosiaalinen tapahtuma :)

Ei se siis taaskaan auta, kun kääntää katse aurinkoon ja alkaa tekemään työtä hyvinvoinnin eteen, tässä tilanteessa on oltu monet kerrat ennenkin, mutta tällä kertaa on mukana vähän "dopingiakin" katsotaan onko lääketieteestä apua tähän? Setäni tosin aikoinaan totesi, että kannattaako sitä nyt koittaa hävittää, minkä on kalliilla saanut hankittua? No vielä kalliimpaa siitä tuntuu eroon pääseminen olevan, mutta nämä on vielä taskurahoja hyvinvoinnin eteen, ainakin jos erehtyy illalla telkkarin aukaisemaan ja katsomaan jonkun hömppä ohjelman. Mutta yritetään jälleen, pitää useammin nousta kun kaatua (vanha kliseinen sanonta). Miksi uskoisin nyt onnistuvani, kun ei se aina ennenkään ole onnistunut? No ei voi tietää, jos ei kokeile :) -Markku-