Markun elämää

Tämän vuoden päivät alkavat olemaan jo vähänä, kun joulukin on taas edessäpäin. Jotenkin sitä aina mielessään tekee jonkinlaisen vuosikatsauksen, kuluneeseen vuoteen. Liian tarkkaa analyysiä tuskin kannattaa tehdä, mutta aina olen tykännyt jotenkin puntaroida, mikä onnistui, mikä ei? Jälkimmäistä on turha miettiä liikaa, mutta jos jokin on ollut pielessä, niin ainahan sellaiset asiat kannattaa yrittää sitten tulevana vuonna korjata. Itse olen aina tykännyt uudestavuodesta, kaikki siintää taas edessä, kuin kevät aurinko, pitkä pimeä syksy jää pikkuhiljaa taakse. Tuntuu kuin kaikki alkaisi lähes alusta, tästä lähdetään laskettelemaan uutta vuotta eteenpäin. Itseasiassa tässä on jo jonkin aikaa ollut katse tulevassa vuodessa ja jotain on jo tulevalle vuodelle tullut tehtyäkin:) En liian suuria lupauksia ole enään vuosiin tehnyt, mutta eihän se ole uusi vuosikaan, jos ei jokin ohjelma ala minulla. Siispä odotellaan loppiaisena uusia ruoka-ohjeita, menin jo ilmoittautumaan jonkinlaiseen ne...

Kalenterista alkavat päivät käymään vähiin tälle vuodelle, joten joulu on jo lähellä. Kaupoissa alkaa olemaan maailmanlopun meininki, vaikka ei ne taida nykyään paljon edes sulkeutua joulunaikaan? Ehkä se kuuluu asiaan, että laitetaan nyt sitten kuitenkin vähän enempi kaikkea pöytään, leivotaan siivotaan jne. Joulu on minusta enempi tunne/tunnelma, kuin materiaalinen juhla, vaikka toki nyt lahjoja laitetaankin jossain määrin. Ehkä se voisi olla kuin elokuvissa, hyviä tekoja, joissa on onnellinen loppu. Tällä hetkellä tuntuu parhaalta ajatukselta pienoinen rauhoittuminen, tässä kun on tämä koronan jälkeinen elämä ollut vähän puolinopeudella menoa, joten eniten kaipaa lepoa ja rauhaa. Jouluna kait toivoo eniten myös rauhaa ja että kaikilla olisi hyvä olla. Joulu ei ole kaikille mikään helppo aika, mutta ehkä me jokainen voidaan omalta osalta vaikuttaa, että niin olisi. Itselle se on ollut aina kiva ja huomaan taas vanhentuneeni, kun huomasin tässä yksi päivä taas muistelevani niitä laps...

Niin se taas hiipii kuin varkain, nimittäin joulu on jo ovella, eihän tätä vuottakaan enään paljoa ole jäljellä. Joulun alus on perinteisesti ahkeraa aikaa, sillä touhua riittäisi iltapuhteelle rajattomiin. Joulusiivot, leipomukset, koristelut, lahjat...lista lähes yhtä pitkä, kuin pienten lasten toivelista aikoinaan. Olen itse ollut jo pitkään sitä mieltä, että joulu tulee ja menee kyllä ihan kohtuudellakin. Iso peukku niille, jotka jaksavat ahertaa ja tehdä joulua, työnmäärän saa toki jokainen määritellä itse ja sekin on hyvä ohje, että tekee sen, mitä jaksaa. Sitä huomaa, että nuoruus on jo takana, kun jouluna haaveilee lähinnä jostain, jossa olisi täydellinen harmonia joulunvietolle. Jonnekkin Lappiin kun pääsisi, kelohirsimökki, talvinen maisema, jätkänkynttilät palaisivat pihalla, horisontissa porotokka juoksisi revontulien loisteessa...pienellä mielikuvituksellahan siitä sai jo varsin idyllisen joulunviettopaikan:) Ehkä se arki nykyään on sellaista, että jouluna kaipaa vain rau...

Kauan sen onnistui välttämään, mutta niin se lopulta löysi tuo tauti minutkin ja taitaapa se jokaisen löytää jossain kohtaa. Tuntuu vähän hassulta, kun tässä se nyt on, kun miettii alusta asti kaikkia varotoimia tätä kohtaan. Riskiryhmään kuuluvana sitä toki ihminen koittaa tehdä kaikkensa välttääkseen taudin, varsinkin alkuaikoina, kun kukaan ei oikein tiennyt taudin vakavuutta. Korona on jo haarautunut niin laajalle, että sitä on vaikea pakoilla ja jossain kohtaa, kun aikaa kuluu, ihminen tulee varomattomaksi ja laskee suojaustaan, silloinhan se tietty iskee. Tauti on toki muuttunut aikalailla yleiseksi flunssaksi, mutta edelleen aiheuttaa myös vakavia sairastumisia. Tässä kohtaa ei voi vielä kaikkea arvioida, lähinnä tässä on oltu, kuin influenssassa, että ihan normaali räkätautina se ei mennyt. Veto on vieläkin pahasti poissa, katsotaan miten tässä palautuu, fibromyalgia kun on, niin palautuminen kestää. Lihassärky edelleen aika kova, mutta kuume hellitti muutamassa päivässä. Suur...