Korona löysi minutkin

Kauan sen onnistui välttämään, mutta niin se lopulta löysi tuo tauti minutkin ja taitaapa se jokaisen löytää jossain kohtaa. Tuntuu vähän hassulta, kun tässä se nyt on, kun miettii alusta asti kaikkia varotoimia tätä kohtaan. Riskiryhmään kuuluvana sitä toki ihminen koittaa tehdä kaikkensa välttääkseen taudin, varsinkin alkuaikoina, kun kukaan ei oikein tiennyt taudin vakavuutta.

Korona on jo haarautunut niin laajalle, että sitä on vaikea pakoilla ja jossain kohtaa, kun aikaa kuluu, ihminen tulee varomattomaksi ja laskee suojaustaan, silloinhan se tietty iskee. Tauti on toki muuttunut aikalailla yleiseksi flunssaksi, mutta edelleen aiheuttaa myös vakavia sairastumisia. Tässä kohtaa ei voi vielä kaikkea arvioida, lähinnä tässä on oltu, kuin influenssassa, että ihan normaali räkätautina se ei mennyt. Veto on vieläkin pahasti poissa, katsotaan miten tässä palautuu, fibromyalgia kun on, niin palautuminen kestää. Lihassärky edelleen aika kova, mutta kuume hellitti muutamassa päivässä. Suurinta huolta aiheutti ehkä kuitenkin vaikea uniapnea, jonka hoito ei onnistu taudin aikana, henki pitää saada kulkemaan.

Onhan tässä eletty vaiheita itse kukin tämän kanssa, itse olimme talvilomalla Kuusamossa kylpylässä, kun Suomessa alkoi tiedotustilaisuudet ja rajoitukset. Seuraavana päivänä olikin Prisman hyllyt tyhjänä säilykkeistä, pastasta, saippuasta yms. vessapaperikin oli paikoin kortilla, aikamoinen hysteria levisi taudin kanssa. Itsekin ostin jopa hernekeittoa säilykkeenä, vaikka se varmaan niitä viimeisiä hätävara ruokia, jotka kaapista syödään.

Sitten tulikin siirtyminen etätöihin kotia, pisin jakso kesti yli puolivuotta, siinä tuli kodin seinät tutuksi ja iltaisin pitikin lähteä vaikkapa järvelle kameran kanssa. Moni asia tuntui ylimitoitetulta, mutta tietoa ei ollut vielä tarpeeksi ja ainakin omalta osaltahan sitä koitti suojella itseään. Muiden puolesta en oikeastaan vastaakkaan, sen verran se jakoi jo siinä kohtaa mielipiteitä.

Ruoka tilattiin verkkokaupan kautta, aika eristyksissä sitä elettiin, mikä tietenkin sosiaaliselle ihmiselle hieman haastavaa. Välimatkat taittui ilman kahvitaukoja, joka paikassa asioitiin maski naamalla pikaiseen, mutta kun et voinut tietää, millaisen taudin saat?

En ole laskenut, kuin monta kymmentä kertaa olen tikun nenään työntänyt, mutta oli tosiaan vähän hassukin fiilis, kun kaksi viiva testiin tuli. kaikkien näiden vuosien jälkeen ja edellämainittujenkin toimenpiteiden jälkeen se oli nyt siinä. Toki olokin oli vähän erilainen, kuin normaalissa flunssassa. Ajoitus tietenkin väärä, en tiedä voiko se ikinä olla oikea, mutta nyt se sattui huonoon aikaan, tämä on elämää. Nyt koitetaan tästä toipua taas normaali malliin ja arkisen aherruksen pariin. Sen verran voisi sanoa, että tämän kokee jokainen omalla tavallaan, ei ole yhtä oikeaa totuutta, kukaan meistä ei ole niin viisas, että pystyy täysin sanomaan, mikä tämän kanssa on oikein tai väärin. Kaikkien elämään se on vaikuttanut, se on yhteistä meille kaikille ja sen kanssa meidän pitää elää. Eikä ketään kannata alkaa syytteleen tartunnasta, jokainen saa sen joltain ja jokainen voi sen toiselle tartuttaa, syyttely on turhaa, kun todennäköisesti korona löytää jokaisen jossain kohtaa. Maailmassa riittää huolia tämänkin jälkeen, omia ja yhteisiä koko kansakunnalle, joten olkaamme tyytyväisiä, että yhteiskunta elää kutakuinkin normaalia arkea jälleen. -Markku-