Niin se taas hiipii kuin varkain, nimittäin joulu on jo ovella, eihän tätä vuottakaan enään paljoa ole jäljellä. Joulun alus on perinteisesti ahkeraa aikaa, sillä touhua riittäisi iltapuhteelle rajattomiin. Joulusiivot, leipomukset, koristelut, lahjat...lista lähes yhtä pitkä, kuin pienten lasten toivelista aikoinaan. Olen itse ollut jo pitkään sitä mieltä, että joulu tulee ja menee kyllä ihan kohtuudellakin. Iso peukku niille, jotka jaksavat ahertaa ja tehdä joulua, työnmäärän saa toki jokainen määritellä itse ja sekin on hyvä ohje, että tekee sen, mitä jaksaa.
Sitä huomaa, että nuoruus on jo takana, kun jouluna haaveilee lähinnä jostain, jossa olisi täydellinen harmonia joulunvietolle. Jonnekkin Lappiin kun pääsisi, kelohirsimökki, talvinen maisema, jätkänkynttilät palaisivat pihalla, horisontissa porotokka juoksisi revontulien loisteessa...pienellä mielikuvituksellahan siitä sai jo varsin idyllisen joulunviettopaikan:) Ehkä se arki nykyään on sellaista, että jouluna kaipaa vain rauhoittumista? Nykyään ihmisillä on mahdollisuus hankkia mm. jouluruokaa enemmän, kuin tarvitsee, syödään liikaa ja sitten alkuvuodesta tuskaillaan, kun vaaka näyttää liikaa:) Mutta sekin kuuluu asiaan, että jouluna voi vähän löysätä, antaa itselleen luvan poiketa kaikesta rutiinista, siitähän se hyvä joulu tulee. Oma teoriani joulusiivojen osalta on, että ennenvanhaan ei muutoin niin tarkkaan siivoiltu, ei tuvan lattialla kiertänyt robotti imuri, eikähän ne muutkaan välineet niin kummoisia ollut, joten nykyään sitäkin rimaa voi hieman laskea, siivous jakaantuu paremmin ympäri vuoden:)
Ettei nyt sellainen kuva tulisi, että tässä ihan anti jouluisia oltaisiin, niin on sitä nyt sentään välillä tullut joulua hössötettyä itsekin. Silloin vanhoina hyvinä aikoina, kun kukaan ei edes keskustellut sähkönhinnoista, intouduin minäkin taloni pihalle melkoisen joulumaailman rakentamaan. Nyt mennään enempi maltilla, mutta ei nyt sentään pimeässä:) Ei nyt pilata joulutunnelmaa, keskustelemalla sähkönhinnasta, mutta valitettavasti se pilaa tänä vuonna monen kodin joulun, lahjarahat valuvat kohtuuttomiin sähkölaskuihin.
Joulupukkikin pitäisi jonnekkin ripustaa, kun sellainenkin meillä asuu tuolla tallissa. Se vaan tämä kulkutauti nimeltä korona löysi meidätkin näin joulun alla ja vaikka teoriassa se on nyt sairastettu, niin käytännössä veto on poissa, eikä nyt hirveää kiipeilyintoa pukki kainalossa ole minnekkään vielä ollut. Jouluna ei siis ole pakko hössöttää, vaikka siihenhän se aina lopulta menee, minä nautin hetkestä, kun markettien ovet sulkeutuu, alkaa hämärtämään ja saa viedä haudoille kynttilät, rauhoittua ja muistella hetki täältä jo pois nukkuneita.
Ai niin, ostinhan minä jo yhden lahjankin. Itsekkäästi lähinnä omaan käyttöön, mutta kaikkien iloksi:) Sanoin myyjälle, että se on vanhenemisen merkkejä, kun alkaa itseään säälimään ja hankkimaan tuollaisia apuvälineitä. No kolaaminen ei vain sovi terveydelle, joten talutellaan lumilinkoa, joka saa hoitaa sen raskaamman työn.
Oikein iloista joulunodotusta jokaiselle, muistakaa että sen riman saa itse asettaa, mille korkeudelle haluaa, toki jotain on jäänyt lapsuudestakin mieleen, kun äiti aina jouluna muistutti, että jouluna ei sitten olla verkkareissa, vaan pistetään jotain juhlallisempaa päälle. Sen verran olen äidin muistoa kunnioittanut, että jouluna minua ei nähdä verkkareissa:)
-Markku-
Kommentit
Lähetä kommentti