Markun elämää

Siinä missä ihminen joutui joskus pyydystämään syötävänsä, pysyäkseen hengissä, laskee ihminen nykyisin älypuhelimella jollain äpillä, ei edes kaloreita enään, vaan protskuja, hiilareita, kuituja ja ties mitä, pysyäkseen hengissä. Ajat muuttuu, ennen koitettiin kerätä jotain luiden ympärille, nyt koitetaan hävittää. Todettakoon heti alkuun, että tarkoitus ei ole kritisoida kenenkään tapaa toimia asian suhteen, päinvastoin kannustaa. Itse olen kamppaillut painon kanssa lähes koko aikuisikäni ja olen jo sitä mieltä, että jokainen pudotettu gramma kelpaa, raapikooon sen vaikka parturi hiuksista, niin kaikki on pois kipeiden jalkojen päältä. Paino asioista puhuttaessa pitää aina muistaa, että ne on monelle arkoja asioita, jokaisen takana on jokin tarina, jota me muut ei tiedetä ja siksi on syytä aina kunnioittaa tätä. Omalta kohdaltani pystyn asiasta puhumaan, vitsailemaankin, vaikka joskus jotkut sanat satuttavatkin, takana on kuitenkin pitkä matka sairauksien kanssa, eikähän se oma vali...

En tiedä, miten ennenvanhaan ihmisillä aika riitti kaikkeen, kun tuntuu, että nykyihmisellä loppuu tunnit vuorokaudesta? No syyllistä ei tarvitse kaukaa hakea, sehän me ollaan jokainen itse. Täysikuu tarjoaa useimmiten lisätunteja ainakin ajatteluun, joskin se on poissa sitten yöunista, jotka eivät turhan pitkät muutenkaan ole. Ehkä asiaa pitää lähteä purkamaan insinöörimäisellä ajattelulla, miksei se taloustieteilijälle, tai muuten vain lukuja rakastavallekkin sovi? Meillä kaikilla on 24-tuntia vuorokaudessa, joten lähtökohta on periaatteessa kaikille sama. Oma työpäivä haukkaa siitä noin kahdeksan tuntia, joillakin se voi olla vähemmän, kun taas joillakin se on tuplasti tuon. No mietin asiaa nyt omalta kohdaltani, joten työpäivän jälkeen käytössä on 16-tuntia. Tästä nukkumisen pitäisi viedä puolet, elikkä kahdeksan tuntia, mikä ei kyllä toteudu omalla kohdalla. Aikaa jää siis paljon muuhunkin, nythän voi miettiä, mihin sen käyttää? Itse aloin ajattelemaan, että ihmisellä on herätes...

Terveellinen aamupala naamariin, vähän tuoremehua kylkeen, että tuntuu terveelliseltä, kahvit kuitenkin päälle, vaikka sen jotkut paheeksi lukevatkin. Uusi ulkoilupuku päälle ja järvenrantaan nauttimaan harmoniasta ja aamulenkistä. Näinhän sitä ihminen löytäisi itsensä puolenvuoden päästä tikistä kunnosta. Onneksi edes viikon sai maistaa tällaistakin, ehkäpä juuri oikealla hetkellä vieläpä. Välillä sitä tekemistä vain tuntuu olevan niin paljon, että koko homma uhkaa tukehtua, vertauksena heitin jollekkin, että olo on kuin jääkiekkomaalivahdilla, jos jokainen kenttäpelaaja saisi kiekon ja kaikki laukoisi yhtä aikaa? Saatat jonkun torjuakin, mutta lopulta et saa kaikkia kiinni, ehkä lakkaat jopa yrittämästä, kun tiedät ettet voi kaikkea hoitaa kuitenkaan. Jonkunlainen työuupumus tai uupumus yleensäkkin taisi tulla saavutettua? Töitä riittää, siihen kylkeen rakennusmestari opinnot monimuotoisena, syksyllä riittäisi askaretta kotonakin, matkakin jo vähän painaa. Kipusairauden kanssa on ny...