Ajankäyttö haltuun ja jotain uutta

En tiedä, miten ennenvanhaan ihmisillä aika riitti kaikkeen, kun tuntuu, että nykyihmisellä loppuu tunnit vuorokaudesta? No syyllistä ei tarvitse kaukaa hakea, sehän me ollaan jokainen itse.

Täysikuu tarjoaa useimmiten lisätunteja ainakin ajatteluun, joskin se on poissa sitten yöunista, jotka eivät turhan pitkät muutenkaan ole. Ehkä asiaa pitää lähteä purkamaan insinöörimäisellä ajattelulla, miksei se taloustieteilijälle, tai muuten vain lukuja rakastavallekkin sovi? Meillä kaikilla on 24-tuntia vuorokaudessa, joten lähtökohta on periaatteessa kaikille sama. Oma työpäivä haukkaa siitä noin kahdeksan tuntia, joillakin se voi olla vähemmän, kun taas joillakin se on tuplasti tuon. No mietin asiaa nyt omalta kohdaltani, joten työpäivän jälkeen käytössä on 16-tuntia. Tästä nukkumisen pitäisi viedä puolet, elikkä kahdeksan tuntia, mikä ei kyllä toteudu omalla kohdalla. Aikaa jää siis paljon muuhunkin, nythän voi miettiä, mihin sen käyttää?

Itse aloin ajattelemaan, että ihmisellä on herätessään akku täynnä, siis täydet 100%, kuten vaikkapa siinä elintärkeässä kännykässä. No näin ei suinkaan aina herätessä tunnu, mutta noin niin kuin periaatteellisella tasolla. No se meidän työpäivä, tai mikä se kenelläkin on, syö siitä akusta tietyn määrän virtaa, tähän ei varmasti kaavaa ole, päivät vaihtelee ja kuluttaa erilailla. Kaikki me tarvitaan sitä virtaa myös päivän pakollisiin asioihin, pitää käydä kaupassa, tehdä ruokaa, joku hakee lapset tarhasta...tämä listahan on päättymätön. Omalla kohdalla se tarkoitti, että sitten sillä lopulla akulla aloin tekemään opiskeluja, iltaan asti, niin kauan kuin selkä ja kroppa yleensäkkin kesti istua koneella. Siinähän käy jossain kohtaa niin, että sinulla olisi niitä vuorokauden tuntaja jokunen jäljellä, mutta se akku on loppu, etkä jaksa enään mitään. Hetken se voi mennä, mutta jossain kohtaa alkaa tökkimään, loppuu ne vähäisetkin unet, alkaa yleinen väsy vaivaamaan jne.

Kyllä se aika ja virta on vain saatava yhteensopivaksi, välillä se voi heitellä, mutta ei jatkuvasti. Sovitaan, että se työpäivä haukkaa virtaa määrän X, sitten voit sovitella vaikkapa sen opiskelun kuluttavan X määrän, mutta sillä ehdolla, että sinulla on vielä senkin jälkeen tai sitä ennen määrä X sitä akkua jäljellä. Se on haastavaa, sen tiesi jo monimuotokoulutukseen lähtiessä, toki mm- työympäristö on kokenut suuria muutoksia vuoden aikana, pitää vain osata itsekkin sovittaa se sinun akun kapasiteetti.

Kun sitten ottaa aikaa harrastuksille, tekemisille, tai vaikka vain olemiselle, eihän aina ole pakko suorittaa tai tehdä mitään, niin saattaa huomata, että vuorokauden tunneista on ehkä se pari hävinnyt, mutta akun varaus on saattanut jopa nousta? En tiedä avautuuko tämä muille, mutta joskus kannattaa pysähtyä miettimään sitä omaa ajankäyttöä, ainakin siinä kohtaa, kun alkaa tuntumaan ettei enään jaksa nykymallilla, tai ne vuorokauden tunnit eivät riitä. Itse me jokainen lopulta päätetään se meidän oma ajankäyttö.

En usko, että täysin seesteistä ja harmoonista voi kenenkään elämästä tulla, mutta siihen suuntaan voi pyrkiä:) Taisin otsikossa luvata jotain uuttakin? No sanotaan, että viikolla oli hyvä käynti lääkärissä, ehkä nyt saadaan jotain uutta vireille terveyden ja hyvinvoinnin suhteen. Sitähän me voidaan kaikki parantaa toki itsekin ja jotenkin se innostikin tekemään jo muutoksia. Ihminen on monimutkainen olento ja kaikki vaikuttaa kaikkeen, koitetaan siis pitää itsestämme ja tottakait myös niistä lähimmäisistä huolta. -Markku-