Terveellinen aamupala naamariin, vähän tuoremehua kylkeen, että tuntuu terveelliseltä, kahvit kuitenkin päälle, vaikka sen jotkut paheeksi lukevatkin. Uusi ulkoilupuku päälle ja järvenrantaan nauttimaan harmoniasta ja aamulenkistä. Näinhän sitä ihminen löytäisi itsensä puolenvuoden päästä tikistä kunnosta. Onneksi edes viikon sai maistaa tällaistakin, ehkäpä juuri oikealla hetkellä vieläpä.
Välillä sitä tekemistä vain tuntuu olevan niin paljon, että koko homma uhkaa tukehtua, vertauksena heitin jollekkin, että olo on kuin jääkiekkomaalivahdilla, jos jokainen kenttäpelaaja saisi kiekon ja kaikki laukoisi yhtä aikaa? Saatat jonkun torjuakin, mutta lopulta et saa kaikkia kiinni, ehkä lakkaat jopa yrittämästä, kun tiedät ettet voi kaikkea hoitaa kuitenkaan. Jonkunlainen työuupumus tai uupumus yleensäkkin taisi tulla saavutettua? Töitä riittää, siihen kylkeen rakennusmestari opinnot monimuotoisena, syksyllä riittäisi askaretta kotonakin, matkakin jo vähän painaa. Kipusairauden kanssa on nyt 31-vuotta menty, syksy ehdottomasti pahimpana vuodenaikana, niin ehkä se on jopa sallittua välillä vähän väsähtää?
Jonkunlaisena pelastuksena tuli vuosi sitten heräteostona ostettu viikko-osake Vuokatista. Viikko Vuokatissa teki ihmeitä, jotenkin se maisemanvaihto auttaa aina asiaa ja vielä kun malttaa jättää koulutehtävätkin viikoksi, keskityt vain hyvinvointiin. Itse osakehan oli valmistunut keväällä ja kaikki oli kyllä WAU, kiva mennä uuteen, jossa kaikki valmiina takkapuita myöden. Jotain vikaa on kait luonteessa, kun kuitenkin piti asettaa heti tavoitteeksi vähintään 10000 askelta päivässä, mutta sehän meni reilusti :) Toki tavoitteena oli hoitaa myös fyysistä kuntoa ja saada jonkunlainen alkusysäys kaikelle. En tiedä miksi ihminen aina jossain kohtaa vajoaa tilaan, jossa tuntuu, että kaikki menee vain huonompaan suuntaan? Oravanpyörä pyörii ja joskus väärään suuntaan, silloin se suunta pitää kääntää ja sitä oltiin nyt hakemassa.
Päätin että aamulenkillä käyn jokapäivä, oli kiva hoitaa sekä kroppaa, että mieltä, jäsennellä vähän ajatuksia päässä, kun tuntunut, ettei ehdi edes miettiä mitään. Aamulenkillä sitä ehtii pohtia kaikenlaista, ainakin ajankäyttö on saatava hallintaan, päivään pitää mahtua muutakin, kuin työ ja opiskelu. Välillä tuntuu, että ihminen tuhlaa elämänsä tyhmästi, käy koulut, tee työtä, maksa velkoja ainakin se 30-vuotta, kituuta pienellä eläkkeellä tarjousten perässä juosten. No tämä vähän karrikoiden, mutta totuushan on, että tuolla kaavalla se monesti menee.
Kyllähän ympäröivä miljöökin paransi hyvinvointia jo muutamassa päivässä, jaloissa alkoi jo tuntumaan mm. Vuokatin vaaran päällä kävely, sekin tuntuu jollakin kierolla tavalla kuitenkin hyvältä, kun väsytät itsesi:) Itse ajattelen kuitenkin, että hyvinvointi lähtee korvienvälistä ja jos liikkuminen on henkisesti tuskaa, niin ei kannata silloin. No itse nautin askeleista ja alkuviikosta oli jo liikunnan tulospalkkauksen vuoro. Ette voi kuvitella, miltä tuntuu päästä lokakuussa Katinkullan kylpylään, ,kun syksy särkyineen on saapunut, vähän jo kävelykipujakin ja saunassa et voi käydä. Lämpimät altaat, poreet, hierontasuihkut ja ennenkaikkea rentoutus, tämä selvästi parantaa hyvinvointia:)
Koska ihminen on kokonaisuus ja tarvitsee niin sielun, kuin ruumiinkin ravintoa, niin välillä voi antaa itselleen luvan nauttia, kunnon lenkki ja kylpylässä reilu 2h, niin voi syödä surutta hamppari aterian, näin minä ainakin ajattelen. Hyvinvointi viikolla hoidetaan kokonaisuutta, nautitaan ja unohdetaan kaikki rasittavat asiat. Itse uskon tässä hyvinkin yksinkertaiseenkin metodiin, vähän rantaan käveleskeleen, aina siellä jotain hienoa kokee. Yhtenä aamuna joutsenten kaakatus kuului lammelta, yhtenä aamuna lensivät ylitse, kun kävelin laiturin päähän järvelle, ei se aina niin monimutkaista ja haitekkia tarvi olla.
Liikunnan aloitushan tapahtuu Suomalaisella miehellä perinteisesti, että sitten kun aletaan, niin sitten täysillä :) Askeltavoite piti, mutta jalat alkoivat loppuviikosta olla jo aika finaalissa. Itse asiassa ei jaloilla enään kävelty, mutta siinä kohtaa kun jalat loppuu, niin mieli vie. Upeat maisemat liikuttivat aina vain eteenpäin, välillä lioteltiin kinttuja kylpylässä ja taas mentiin, toivottavasti tuollainen ihmisen uteliaisuus luontoa kohtaan säilyy aina. Viimeisenä päivänä lahjoin vielä puolison patikoimaan, lupaamalla leivos kahvit uudessa kahvilassa, jossa onnistuin tilaamaan kurpitsalattea. En ole vieläkään ihan varma lisäsikö se hyvinvointia, vai pahoinvointia:)
Näihin maisemiin palataan viimeistään vuoden päästä, se näkyy jo kalenterissa, toivottavasti lähtökohtaisesti vähän virkeämpänä. Itse sain ainakin suunnan käännettyä, nyt pitää tehdä vielä monia asioita, mutta ajankäyttö on ensimmäinen muutos. Hyvinvoinnista nykyään kyllä puhutaan paljon, mutta itse sitä itsensä parhaiten tuntee ja silloin, kun asiat alkavat mennä huonoon suuntaan, pitää pysähtyä ja miettiä, mikä menee pieleen? Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa, mutta yleensä kun ruokkii hyviä asioita, niin se hyvinvointikin siitä paranee.
Pienin askelin eteenpäin, lomalla niitä kertyi reilu 102000 askelta ja siitä on nyt kärsitty, joten malttikin voi lisätä sitä hyvinvointia:)
Pidetään kaikki itsestämme ja muista huolta, niin kaikki voi paremmin.
Hyvää syksyn jatkoa!
-Markku-
Kommentit
Lähetä kommentti