Uupumusta korjaamassa

Välillä sitä kertyy ihmiselle liikaa kuormaa, tekijöitä voi olla monta, se voi olla fyysistä tai henkistä, mutta lopputulema on yleensä sama, jos ei sitä missään kohtaa korjata. Jossain kohtaa se meno loppuu, toiset kestää enemmän, kuin toiset, vaikka ei me voida kenenkään toisen koko kuormaa tietää? Omalle kohdalle iski lopulta uupumus fyysisinä oireina, vaikka onhan olo ollut uupunut jo pitkään. Tässä kun ollaan hyvää vauhtia lähestymässä viiskytvuotispäiviä ja kyllä voin nostaa käden ylös, olen monessakin asiassa Mielensäpahoittaja. Uupumus on yksi, jota minusta ruokitaan mediassa liikaa, jokainen voi olla väsynyt ja onkin välillä, mutta ei kaikki ole välttämättä uupumusta? En lähde aliarvioimaan kenenkään oloa, kaikki me ollaan yksilöitä, mutta näin minä asian koen. No millä sitä sitten korjaisi, jos ei se virta enään riitä?

Yleensähän uupunut itse ei myönnä olevansa uupunut, sen huomaa paremmin muut, työkaverit, läheiset, ketkä nyt ympärillä ovatkaan. Kun se stoppi sitten tulee, niin ehkä ensin on paras vaan olla, itse istuin omaan "vaarin tuoliini" ja unohduin kuunteleen musiikkia Youtubesta moneksi tunniksi. En kuunnellut kovinkaan uutta musiikkia, kun olen Tapani Kansan kanssa samaa mieltä, "miten puhuminen huonoilla riimeillä voi olla niin suosittua"? No sitten kun sitä asiaa lähtee purkamaan, niin kannattaa istua alas jonkun toisen kanssa, tai kannattaisi, nykyäänhän se tarkoittaa, että lääkäri soittaa ja ottaa sitten videovastaanoton...voihan s..tana taas pitää mielensä pahoittaa:) No hoituu se niinkin ja sentään naamat näkyvissä molemmilla ja ääni kuuluu, näkee nyt ainakin kelle puhuu. Kuormitushan pitää saada poikki heti, mikä tarkoittaa käytännössä sairaslomaa, että saadaan se akuutti tilanne hoidettua.

Kun sitä painoa siellä repussa sitten on liikaa, etkä jaksa sitä kantaa, jos vertauskuvilla puhutaan, niin jokainen ymmärtää, että jos jatkat hetken päästä se sama reppu selässä, niin menet jonkun matkaa ja sitten on taas pakko huilata. Se on vähän kuin vaelluksella, on pidettävä taukoja, pitää olla melkoinen superihminen, joka kävelee Hetta - pallas välin pysähtymättä. Välillä pitää pysähtyä, olla vaan tekemättä mitään, vaikka se mielensäpahoittajalle voi olla laiskottelemista:) Pitäisi pystyä myös itse tunnistamaan ne ongelmakohdat, mikä sitä minun kuormaa lisää? Omalta kohdalta tunnistan monta tekijää, nyt kun olen hetken ollut tekemättä mitään. Kun työ kuormittaa ja vapaa-aika menee opiskelussa ja sitten on vielä asioita jokaisen elämässä, jotka jääköön henkilökohtaiselle tasolle, niin se "laiskottelu" jää tekemättä, vaikka sitäkin tarvitaan. Milloin viimeksi tuli istuttua nuotiolla ja keitettyä pannukahvit? Ei paina kiire, kun sytytät nuotion ja ähellät sitten sen pannun kanssa ja toteat, ettet oikein osaa keittää pannulla kahvia, mutta silti olet unohtanut kiireen ja pitää sitä sitten kuitenkin kehua, kun istut vaikkapa ystävän kanssa siinä kupposen äärellä, tai siis kuksan äärellä. Keitinkahvia voi juoda vaikka pahvimukista, mutta tuo täytyy nauttia kuksasta. Kahvikin pitää nykyään ottaa jostain automaatista ja koteihinkin myydään jo kaiken maailman kapseleita. Olkoon edes Moccamasteri, ainakin yhtä kauan, kun auto voi olla diesel:)

No palataanpa aiheeseen, millä siis sinä parantaisit uupunutta oloasi? Itse en ainakaan parempaa keksi, kuin tehdä sitä, mikä lataa yleensäkkin niitä akkujasi, mutta olet ne jättänyt kiireessä tekemättä. Pakkasaamuna järvelle, täydellinen harmonia, aurinko paistaa, maa on kuurassa, käpöttelet sellaista vauhtia, mikä sinulle sopii, tai sitten vain olet paikallasi. Saa vähän hengen ja ruumiin ravintoa, ehdit jopa pohtimaan niitä syitä, miksi olet uupunut? Elämä on jollain tavalla niin hektistä nykyään, tai itsehän me ollaan siitä sellaista tehty. Itsekin on sortunut sellaiseen jatkuvaan realiaikaiseen uutisten seurantaan. Ennen isä halusi katsoa puoliyhdeksän uutiset ja usein ne näki sitten itsekin, kanavia oli kaksi ja tietenkin sillä toisella olisi ollut jotain parempaa, joskus katsottiin sitten sitä toistakin, onhan isä ollut aina maailman leppoisin ihminen. Ylipäätään meitä kuormittaa varmasti se, että kaikki tapahtuu heti. Puhelimella voi käydä pankissa, kun ei ne sinne enään ketään halua, ennen antoivat pipon, tai ainakin heijastimen, oli kyseessä sitten otto tai pano. Lehti kun tulee postilaatikkoon, niin uutiset on jo historiaa, toki sinne voi saada joskus omankin pärstän ja se on sitten kyllä pullakahvin paikka.

Millä sitten eteenpäin? Voihan olo olla niinkin uupunut, että tuntuu ettet pääsee mihinkään suuntaan, olet kuin järveen jäätynyt vene, joka on puristuksissa joka suunnalta, eikä lentääkkään voi? Pitää kuitenkin muistaa, että sen jään voi rikkoa, tai sitten se sulaa ajallaan kuitenkin pois. Sitä me ei välttämättä voida itse päättää, riittääkö voimat rikkomaan sen jään, vai pitääkö odottaa, että aika sen sulattaa? Joka tapauksessa aina löytyy pääsy eteenpäin ja pitää muistaa huonollakin hetkellä, että tilanne on vain hetkellinen, ei lopullinen. Jään rikkomisesta tulikin mieleen, että kun Frederik aikoinaan esitti kappaleensa Titanic levyraadissa, niin taso oli niin kova, että taustalaulajina olivat Meiju Suvas, Tuire Pentikäinen, Helena Lindgren ja Kaija Koo:) Nyt musiikkikin tehdään tekoälyllä, kiireellä suoratoistoihin.

Valoa kohti kuitenkin, joskus pitää pysähtyä huomatakseen asioiden olevan pielessä, eikä kannata liian painavaa reppua kantaa, kun ei ole pakko. Ongelmakohdat kun tunnistaa ja pääsee niitä korjaamaan, niin voi jatkaa sillä tutullakin polulla, eikä koko tietä tarvitse rakentaa uusiksi, matkaa vaan voi tehdä vähän erilaillakin. Mielensäpahoittajalle kun arki on parasta aikaa, niin toivon ja tiedän pääseväni siihen taas piakkoin palaamaan. Minä lähden nyt syömään keittämääni lohisoppaa, jota ei ole tehty itse kuokituista perunoista, eikä kalakaan ole Tenojoelta, niin ne ajat muuttuvat. Ihan hyvää sai pakastealtaan valmiista keittoperunaseoksestakin ja kalakin on samasta osoitteesta...noo vähän mausteita ja tilkka kermaa sekaan:) Kaikille hyvää joulun odotusta, muistakaa ainakin silloin "laiskotella". Nuoremmille polville, koittakaa ymmärtää meidän vähän vanhempien elämänkatsomusta:) Pidetään itsestä ja toisista huolta, se meidän pitää säilyttää aikaan katsomatta. Ai niin, lumiukko on kyllä lumiukko, eikä mikään muu:) -Markku-