Miksi ilo tuntuu joskus kadonneen? Elämästä taitaa olla arkea noin 90%, siihen sisältyy kaikenlaista ja saattaa olla monestikkin hetkiä, että ei se ihan iloiselta tunnu? Ilo löytyy kuitenkin arjesta, tai sanotaanko, että siitä se täytyy löytyy, koska sitä se meidän elämä enimmäkseen on. Istuttiin uudenvuoden aattona pienellä porukalla aamukahvilla ja työkaverini totesi, että ilo löytyy arjen pienistä asioista, kohta tuli toinen työkaveri, joka totesi, että oli kiva illalla laittaa takkaan tuli ja istua sitten siinä lämmössä. Jäin pohtimaan, että näinhän se taitaa mennäkkin, ei se aina tarvitse niin suurta olla. Pihalla kun aurinko paistaa, niin ollaan jo siitäkin monesti iloisia, itse miellän, että meidän sukupolvi ja siitä nuoremmat etsii vähän liian suuria asioita saavuttaakseen jonkin onnellisuuden tason. En yleistä, enkä syytä ketään, kaikki saa ajatella kuten tahtoo, mutta jos miettii vaikka omia vanhempia, niin kyllä se ilo löydettiin nimenomaan siitä tavallisesta arjesta.
Mitä arjen ilo oikeastaan on?Minusta se on välähdyksiä jostain, ei jatkuvaa onnellisuutta, vaan pieniä hetkiä. Se voi olla rauhassa nautittu aamukahvi, ulkoilu upeassa säässä, joskus huonossakin, vuodenaikojen vaihtelu. Musiikki, hyvä ruoka, arkenakin on lupa nauttia. Yhteinen pelivuoro, joka ainakin itselle on yksi viikon kohokohtia, tulee kipeäksi, mutta harvasta asiasta enään niin syttyy, kuin siitä, että saa sählymailan käteen ja pääsee pelaamaan hyvässä porukassa. Meillä kaikilla on varmaan se jokin mieluinen asia arkeen? Se voi olla myös ihan vaan vaikka päikkärit takkatulen äärellä, aina ei tarvitse tehdä mitään.
Miksi arjen ilo jää helposti huomaamatta? Mehän ollaan suorittaja kansaa, meillä on nykyään aina kiire, tai ainakin olevinaan. Kiirettähän se kyllä onkin, muistan ajan kun lapset oli pieniä, en silloin ehtinyt tällaisia pohtimaan, piti vain mennä eteenpäin. Silti sieltäkin ajalta on muistoissa paljon iloa, ainakin jälkeenpäin ajateltuna, joten jos neuvoa saa nuorempia, niin nauttikaa siitä, jonain päivänä sen huomaa olevan ohi, tai ainakin muuttuneen erilaiseksi. Meille luodaan somen kautta kuvaa, että joku vaan retkeilee, ottaa hienoja kuvia, saa niistä valtavasti rahaa, yhteistyökumppanit maksaa kaiken ja meidän arki on vain kurjaa puurtamista. Ehkä pienellä prosentilla näin onkin, mutta kyllä meistä ainakin se 90% taitaa olla tällaisia tavallisia puurtajia.
Miten iloa voi opetella huomaamaan? Joskus jollain elämäntapamuutoskurssilla pidettiin kiitollisuuspäiväkirjaa, ehkä se on hyvä ainakin mielessä välillä pysähtyä ja ajatella kuinka paljon arkeen mahtuu niitä hyviä asioita ja olla kiitollinen niistä. Hidastaa välillä vähän tahtia ja olla läsnä. Pieniä rutiineja, jotka tuottaa hyvää oloa, eikä vaadi itseltä liikaa. Olin kerran luennolla jossa kerrottiin, että seitsemän on ihmisen tekemiselle ihan riittävä arvosana. Ilo ei poista arjen vaikeuksia, mutta helpottaa niiden kohtaamista, toimii jonkinlaisena voimavarana, kun asiat pystyy ottaan ei nyt ilolla vastaan, mutta jotenkin positiivisin mielin.
Ilo on jo täällä!Niin, kylläpä niitä ilon hetkiä varmasti mahtuu meidän kaikkien arkeen, mikä sinun arjessa tuottaa iloa? Pieniä asioita, miten voikaan vaikka lätyt tuotaa iloa arjen keskellä? Huomaan, että painonkevenneys johdattelee minun iloni helposti tuonne vähän makoisempien ruokien äärelle, mutta sekään ei haittaa, kunhan kokonaisuus pysyy hanskassa. Mennään näillä ajatuksilla kohti kevättä, arkea riittää nyt pitkälle, koitetaan löytää siitä sitä iloa ja lomahan on sitten jo juhlaa:)
-Markku-
Kommentit
Lähetä kommentti