No niin, taas ollaan uuden äärellä ja uuden asian opettelua, vaikka bloggaaminen on jo vuosia pyörinyt mielessä, niin toteuttaminen on jäänyt aina puolitiehen. Kirjoittaminen on aina kiinnostanut ja tällainen väylä on nyt olemassa, niin why not? Omaksi ilokseen voi kirjoitella ja mene ja tiedä, vaikka joku näitä innostuu vielä lukemaan.
Elämä on ollut erilainen, kuin monella muulla, nuorena sairastuminen ja monet muut tapahtumat ovat muokanneet siitä omanlaisensa ja ehkä siitä riittää jaettavaa myös muille, opiksi tai neuvoksi, jopa viisaudeksi. En aio kakkuohjeita alkaa kirjoitteleen, mutta voinhan jotain elämäntapa muutokseen liittyvää ohjetta joskus innostua kirjoitteleen. Keski-ikään ehtineenä, sitä on koettu jo monenlaista ja kuten mainittu, nyt koitetaan siis tehdä elämäntapamuutosta, Suomeksi sanottuna laihduttaa, parantaa kuntoa yms. kuten on yritetty varmaan viimeiset 25-vuotta.
Nuorena sitä aina kuvitteli tämän elämänpolun pitkälti valmiiksi, mutta jo 17-vuotiaana joutui toteamaan, ettei se polku niin tasainen taida ollakkaan? Sitten kun minä oon nelikymppinen, niin mulla on sitä ja tätä, no varmaan jotain muutakin on, kuin ylipainoa, ikääkin jo päälle sen neljänkymmenen, mutta ei, ei ole velatonta valkoista kivitaloa, ei mersua pihassa, eikä venettä laiturissa, enkä kyllä enään tiedä haluaisikokaan sitä kaikkea materiaa, mitä joskus toivoi. Ehkä minusta onkin tullut vain vanha, kun suurimmat toiveet on terveydessä, läheisissä ja hyvinkin pienissä asioissa.
Meitä tässä iässä elämänmuutoksessa olevia varmasti riittää ja ehkä joku voi samaistua tilanteeseen, lapset alkaa oleen jo maailmalla, työuraa on se reilu 20-vuotta takana, ihtelle tarttis nyt tehdä jotain, että se työuran mahdollinen toinen puolikin jaksetaan, jota tarkkaanottaen olisi vielä yli puolet jäljellä, mutta sen verran on jo opittu, että eiköhän kahtella vähän lyhyempiä jaksoja eteenpäin ja mennään sen mukaan.
Mistä sitten kirjoittaa? Elävästä elämästä, siitä, että sitä kivikkoisempaakin polkua voi mennä eteenpäin, ei elämä pelkkää vastamäkeä ole, kyllä siihen mahtuu paljon onnistumisia, ilon ja onnen hetkiä, iän myötä sitä oppii arvostamaan niitä pieniäkin asioita, jotka tekee onnelliseksi, eikä se ole vain seinätarra, "nauti pienistä asioista, jonain päivänä huomaat niiden olevan isoja asioita".
Tämä saa nyt riittää alkutekstiin, muutenhan olisi ollut sama kirjoittaa elämänkerta romaani ja kuten elävässä elämässä, nyt on lähdettävä kauppaan tekemään hyviä valintoja, kuten muutos luennolla mainittiin iltapäivällä, poika hakea jääkiekkoharkoista kotia ja sateisen maanantai illan pelastaa maajussille morsian telkkarista.
Markku
Kommentit
Lähetä kommentti