Uusi vuosi, vanha minä, mahdollisuus uusi

Taas ollaan uuden äärellä, vaikka suurin muutos onkin kalenterin vaihtuminen. Arki jatkuu pitkälti samanlaisena, saman pöydän äärellä, samojen ajatusten ja haaveiden kanssa. Silti tässä uuden vuoden aloituksessa on aina jotain, joka tuntuu mahdollisuudelta aloittaa jotain uutta. Kulunut vuosi opetti ainakin sen, että kaikkea ei tarvitse saada valmiiksi, asioita voi ja saa olla kesken, kyllä ne siirtyvät ja valmistuvat sitten ajallaan. Myös unelmia siirtyy, mutta onko niilläkään niin kiirettä toteutua? Parempihan se on, että ne jokupäivä sitten toteutuu. Jos vuosi päättyi jonkinlaiseen uupumukseen, niin haluan tulevaa vuotta kulkea hitaammin, tietoisemmin ja vähän armollisemminkin itseäni kohtaan. Onhan tässä juhlavuosi edessä, kun puolivuosisataa täyttyy, niin ei enään pitäisi olla kiire minnekkään.

Uuteen vuoteen en ota mukaan pitkää lupausten listaa, mutta ajatuksia aion ottaa, joita on kerennyt tässä kuitenkin loppuvuoteen työstää. Itseään pitää jo tällä ikää alkaa tieten kuuntelemaankin, valintoja pitää tehdä oikeaan suuntaan. Liian suuria ei odotukset ole, asioita pitää vaan tehdä oikein ja erilailla niitä, jotka eivät toimineet. Uskon, että kun ollaan oikealla tiellä, niin aika alkaa korjaamaan niin mieltä, kuin kehoakin.

Uusi vuosi ei ala puhtaalta pöydältä, tähän ikään on kertynyt jo vaivoja ja tietty painon kanssa kamppailuhan jatkuu joka vuosi. Jonkinlainen taakka siirtyy siis tahtomattakin entisestä, mutta edessä on kuitenkin tietyllä tavalla puhdas baana, jota lähteä kulkemaan. Pikavoittoja tässä ei enään jaeta, mutta pitää uskoa siihen, että joskus se työ palkitaan, kun vain teet oikeita asioita. Pienin muutoksin eteenpäin, pieni kävelylenkki ei ole heat treeni, mutta parempi, kuin ei lenkkiä ollenkaan.

Vuosi kestää kuitenkin 12-kuukautta, joten jos tammikuussa on vielä vähän jäässä, kuten järvikin, niin kesällä vesi liikkuu jo keveämmin. En valitse itselleni tavoitepainoa, valitsen tavan voida paremmin ja onhan unelmana ollut jo vuosia, että kun 50v. päivä koittaa, niin olisin hyvässä kunnossa. En aio sitä mitata vaakalla, mutta jos käyn pyöräileen vaikka nyt sitten sillä sähköpyörällä sen 50-km, niin olen saavuttanut sen hyvän kunnon.

Hyvinvointi ei vaadi pelkkää motivaatiota, se vaatii myös tilaa kalenterissa. Kalenteriin pitää merkitä muutakin, kuin työtä, opiskelua jne. Pitää muistaa jättää myös aikaa palautumiselle, ei se kalenterikaan saa täyttyä kokonaan ja onhan meillä kaikilla tämä elämäkin elettävänä, aikaa tarvitaan siihenkin. Sopivassa suhteessa, kun saa kaiken toimimaan, niin onnistut varmasti, haaste onkin saada kaikki yhteensovitettua, mutta mahdollista se on. Omaan aikaan pitää suhtautua tietyllä arvokkuudella, ei sillä, että yrittää kaikkea mahdollista suorittaa.

Tämän pohdinnan myötä, toivotan sinulle uuteen vuoteen aikaa itsellesi, omia oivalluksia ajankäyttöön ja armollisuutta itseään kohtaan, siitä se jaksaminen lähtee. Hyvää Uutta Vuotta 2026. -Markku-