Salilla viimeinkin

No nyt on flunssa taakse jäänyttä ja tänään päästiin sitten viimein taas treenamaan, kun luvassa oli kuntosalia liikuntaneuvojan opastuksella. Jostain syystä se kynnys salille on noussut korkeaksi, kun ei enään paljon apuja ole siitä, että nuorena on pelattu lätkää ja salillakin kuljettu, ihan valmentajan ohjauksessa. Suurimmaksi osaksihan se kynnys on omassa päässä rakennettua ajatusta, joka kasvaa ja kasvaa, loppujen lopuksi, miksi sitä välittäisi siitä, mitä joku minusta ajattelee, kun on muutenkin jo monessa asiassa oppinut ajatteleen, että tällainen minä olen, jos se jotain haittaa, niin sille ei sitten voi mitään. Ehkä joku jopa ajattelee, että hienoa, kun tuollainen keski-ikäinen hieman jo turpoamaan päässyt ihminen huolehtii itsestään, ehkä jos ne muut tietäisivät, että takana on elämää kivun kanssa 27-vuotta, ehkä ne silloin ymmärtäisivät, että ei siellä enään ennätyspainoja rehkitä, eikä pitäisikään. No kyllä me kaikki ollaan sellaisia, kuin ollaan, mennään sinne salillekkin sellaisena, kuin ollaan, tehdään se, mitä pystytään, ei me muiden kanssa kisaa käydä, me huolehditaan nyt vain itsestä, ollaan tultu siihen ikään, että jotain tarvitsee tehdä ja nyt tehdään. Mutta sitten itse treeniin, sali oli minulle ennestään tuntematon, kohteeksi oli valittu Kuntosali Femoris Oulainen jota voi kyllä suositella, hyvät remontoidut tilat, laitteet väljästi, suuri huonekorkeus, joka tarkoittaa myös suurta ilmatilaa, mikä sopii korona aikana oikein hyvin, ehkä sitä aina katsoo paikkaa ensin suunnittelijan silmin. Alkuun treenikamppeiden vaihtoon, sitten alkulämmöt ja siitä sitten eri laitteita kiertämään ohjaajan opastuksella. Kiva oli kiertää ohjaajan kanssa, joka huolehtii, että asiat tehdään oikein, kun on yliliikkuvat nivelet, niin pitää varoa, ettei mennä yli liikeratojen. Kyllä siellä kunnon näkee, hiki virtaa ja huomaa, että ehkä enään ei olla, kuten ennen, mutta jostakin sitten tuli sellainen hieno fiilis, kuten joskus nuorena harrastaessa ja se on yksi treenamiseen parhaita puolia, saada se fiilis, se hyvä olo ja tunne, teet sitten mitä hyvänsä, mikä on se sinun juttu. Täytyy sanoa, että olo oli kyllä kuitti n.puolentoista tunnin jälkeen, mutta samalla myös hyvä olo, voi olla että huomenna vaaputaan, kuin ankka menemään, mutta se on sitä tervettä kipua, mitä pitää joskus sietää. Unohdetaan siis kynnykset salille, me ollaan kaikki omanlaisia, treenataan, kuten kellekkin sopii, tärkeintä, että huolehditaan terveydestä ja ollaan valmiita tekemään töitä sen eteen, ehkä pitää vaan kaivaa kaapista "jokainen on oman elämänsä Markku" paita ja antaa mennä. Viikonloppuna pitää sitten päästä kyllä luontoon käveleen sauvojen kanssa, ensi viikolla sitten mittaillaan kehonkoostumusta ja jatketaan treenejä niin salilla, kuin ulkoillessakin, näin tässä tätä elämäntapa muutosta jatketaan, tämä on nyt minun matka, mutta toivottavasti voin saada jonkun innostumaan myös, tällaiselle matkalle, katsotaan, miten Markun käy, tänään Polar Ignite näyttää päivän aktiivisuuden olevan 163%, voi siis olla tyytyväinen päivään, jatketaan muutos matkaa ja päivitellään kuulumisia. -Markku-

Kommentit