Isäinpäivänä tunteet pinnassa

On jälleen isäinpäivä, tuntuu, että ne tulee vuosi vuodelta nopeampaa, vuodet vierii, lapset kasvaa, mummot ja vaarit vanhenee, itse keikut siinä jossain välimaastossa, vaikka todellisuudessa vanhenet itsekkin. Sitä aina pysähtyy miettiin, millainen isä minä olen ollut? Lehdistä ja kirjoista voidaan lukea, millainen on hyvä isä? Kuka sen oikeastaan voi päättää, saati kirjoittaa siitä määritelmän, kun kaikki ollaan omia persoonia, lapset on omia persoonia ja erilaisia. Eiköhän jokainen isä ole sellainen, kun on, ei sitä tarvitse kirjoista opetella. Kaikilla on biologinen isä, mutta kaikilla ei ole isää, jotkut ovat joutuneet isästä luopumaan kuoleman kautta nuorenakin, jotkut menettäneet sen muuten. Omat lapset alkaa olemaan kohta aikuisia kaikki, itsenäistyvät, lähtevät maailmalle, aina ulkomaille asti. Ei ole minun tehtävä analysoida, millainen isä sitä on ollut, mutta aina sitä on koittanut parhaansa tehdä. On oikeastaan ihan ylpeä olo, kun on kolmen lapsen isä, eikä sitä kukaan voi ottaa pois, vaikka elämässä olosuhteet muuttuvatkin. Isäinpäivänä on tapana antaa lahjoja ja se paras lahja ei välttämättä ole se kallein kultakello, sain lapsilta joitain vuosia sitten kuvan mukaisen lasipurkin, jonka sisällä on muistoja ja ne tulevat vuosi vuodelta tärkeämmiksi.

Mitä meille loppujen lopuksi tänne jää, on muistot ja yhdessä eletyt ja koetut hetket,ne eivät katoa minnekkään, se ei ole se pelkkä isäinpäivä, sellainen on jokapäivä, lapset, kuten mekin muistamme ne hetket jokaisilta päiviltä, siksi jokainen päivä on yhtä tärkeä. Toivottavasti voin vielä vanhanakin ja ennenkaikkea lapset voivat muistella niitä hyviä yhteisiä muistoja. Lasipurkin sisältöä ei voi silmät kostumatta lukea, vaikka siellä on hyviä muistoja, ne herkistää väkisinkin. Kävin omaa isääni katsomassa palvelutalossa, tietäen, että tämä oli ehkä meidän viimeinen yhteinen isäinpäivä, se mitä meillä on jäljellä, on hirveä määrä hyviä muistoja, paljon yhdessä tehtyjä asioita, on pelattu jääkiekkoa, on rakennettu, on lomailtu, ne on sellaisia elettyjä päiviä, jotka eivät katoa. Isäinpäivä ei siis ole pelkkä juhlapäivä, se on monelle hyvin tunteikas päivä, siinä mennään tunne skaalaa laidasta laitaan, jokainen kokee sen omalla tavallaan, jokaisella on omanlaiset suhteet isän kanssa. Kerätään hyviä muistoja, matkan varrelta, ne on ne asiat, jotka meille lopulta jää, ei yritetä laittaa isiä mihinkään oppikirja malliin, jokainen on omanlainen isä ja yrittää varmasti olla hyvä isä. Hyvää isäinpäivää kaikille! -Markku-