Tälle viikolle tuli tehtäväksi alkaa pitään kiitollisuuspäiväkirjaa, jota tulisi täytellä kaksi viikkoa, tai halutessaan toki pitempäänkin. Viisi asiaa joka päivä, se on minun matematiikalla 70-asiaa kiitollisuudesta, äkkiseltään tuntuu, että lopussa on jo kiitollinen ehjistä sukista jalassa, mutta katsotaan, miten asiat kehittyy? Me ihmiset ei oikein aina osata olla kiitollisia asioista, ennenkuin niitä ei enään ole, terveydestä ollaan kiitollisia vasta sitten, kun sen menettää, kuten monesta muustakin asiasta. Ei me aina muisteta sanoa puolisolle, lapsille, vanhemmille, läheisille yms. kuinka kiitollisia me heistä ollaan, tämä on minusta ihan normaali käytäntö, näin ihminen yleensä käyttäytyy. Kun illalla miettii niitä asioita, mistä on kiitollinen, niin saattaa huomata asioiden olevan enempi positiivisia, kuin negatiivisia. Nytkin voisin kirjoittaa, kuinka harmaata ja pimeää on ulkona, mutta se todennäköisesti vain lisäisi minun väsymystä? Yksi tärkeimpiä kiitollisuuden aiheita on ystävät, nehän on niitä, joille ei kans aina muisteta sanoa, kuinka kiitollisia heistä ollaan, mutta ne on aina niitä auttajia, tsemppaajia ja tukijoita tarpeen vaatiessa.
On oikeastaan jännä illalla pohtia hetki päivän asioita, mitä tänään tapahtui, josta voisin olla kiitollinen? Kun niitä miettii, huomaa olevansa paljosta kiitollinen, on onni saada nousta aamulla töihin, vaikka ei se aina niin rapealta tunnu siinä hetkessä, ylipäätään on kiitollinen siitä, että terveyttä on riittävästi, vaikka sen kanssa on koko aikuisiän haastetta ollutkin, on erilaisia vaivoja, mutta ei ne mitään ole estänyt saavuttamasta, tehnyt vain siitä hieman haastavampaa. Meillä on hirveästi arkisia asioita, joista voidaan olla kiitollisia, eikä niitä aina tarvitse sanoakkaan, mutta välillä tällainen päiväkirja on hyvä avaamaan meidän silmiä, miten hyvin meillä asiat kuitenkin on, vaikka jokaisella on omat murheensakkin, en usko että kenenkään elämä täysin huoletonta on, ne murheet vain on erilaisia meillä, kuten on kiitollisuuden aiheetkin. Suomalainen mies ei ehkä aina ole se paras kiitollisuudesta puhuja, saattaa osoittaa sen enempi ehkä teoillaan, mutta kyllä jokaisessa meissä asuu kiitollisuus. Suosittelen kokeilemaan jo näin lyhyellä kokeilemisella, eikähän niitä pakko ole kirjoittaa minnekkään, voihan niitä miettiä omassa päässä, kun painaa pään tyynyyn illalla. Minä ostin kuitenkin oikein vihkon ja itseasiassa ostin sen myös aikuiselle tyttärellenikin, jolla oli vähän maanantai fiilis, on hyvä pohtia asioita vähän positiivisemmesta näkökulmasta. Nähtäväksi jää, lukeeko viimeisillä riveillä ne ehjät sukat jalassa, toisaalta olen niistä kyllä kiitollinen puolisolle, joka osti ne isäinpäivälahjaksi, merinovillaa, lämmittävät mukavasti jalassa syksyn sateilla särkeviä jalkoja.
Ehkäpä yhteenvetona voisi ajatella, että elämäntapamuutoksessa tärkeintä ei ole se, mitä saa vaakan näyttämään, vaan että on hyvä olla ja se on jopa avain hyvinvointiin, ihminen on kuitenkin kokonaisuus, jossa sekoittuu henkinen- ja fyysinen puoli, mutta se on toinen luku se.
Kiitollisia ajatuksia! -Markku-
Kommentit
Lähetä kommentti