Tuttu kellon ääni soi 5.45, kuin fanfaari uuden viikon kunniaksi, on maanantai ja aika nousta töihin, ei sillä, kyllähän tässä heräilty on jo viiden jälkeen pikkuhiljaa. Vaatetta telineeltä, vessan ja vaakan kautta aamupalalle, kahvit vielä päälle ja on aika lähteä tienpäälle. Räystäältä tippasee vettä, lumet on sohjona maassa, ilmassa jotain pientä sadetta, ai että kun on innostava keli. Noin puoli tuntia pimeällä maantiellä toivoen, että hirvet ovat laiskoja ja nukkuvat maanantai aamuna. Töihin päästy ja pian käy selväksi, että tänään tarvitaan särkylääke, ei onneksi usein tarvi, mutta tänään on turha piirtää ilman särkylääkettä. No päivä menee, sanotaanko seiskan suorituksella, se on hyvä, ei aina kannata pyrkiä kymppiin, seiska on oikein hyvä, työt tulee tehtyä ja se riittää, pilkkua voi viilata parempana päivänä. Ruokatunnin jälkeen repii jo naamaa niin makeasti, että tänään ei kyllä muuta tarvi, kuin ruokaa ja sohvan. Tyttären kissa ottaa ovella vastaan pirteänä, noo sinä oot päivän täällä nukkunut, kelpaa kait se nyt olla pirteänä. Nuorin lapsista muistaa viestillä, kun nyt on black week ja puhelin tarjouksessa, aikoo sijoittaa omat rahansa ja vielä siihen minunkin sijoitusta jäisi? Kun nyt vitamiinipillerin saan naamaan, niin oikaisen kyllä sohvalle, kovin syvään uneen ei kerkeä, kun puhelin soi ja ystävällisen kuuloinen ääni lähestyy, oletteko kiinnostunut sijoittamisesta? Juu poika haluaa puhelimen ja vanhimmalla on auton tankki kuulemma kohta tyhjänä, että siinä sellaista nopeaa sijoitustoimintaa, maltoin sentään olla sanomatta sitä ääneen, palaamme asiaan parempien suhtanteiden aikana. Sitten vaan astiat pyörimään, kun keittiö ei houkuttele muuten syömään, ai niin ja pyykkikonekin pitää laittaa pyöriin. Luojan kiitos eilistä ruokaa jäi lämmitettäväksi, eikä sitä tarvitse alkaa vääntämään. Sitten kutsuu kauppa, kun tyhjähän se kaappi on maanantaina, mitähän sitä kaupasta? No jotain tarttuu matkaan ja koitan vielä kassalla selvitellä eilen ostamiani/kadottamiani pattereita, jotka kyllä kaupasta otin, mutta kotona niitä ei kyllä ollut, eikä kaupassakaan, paitsi uudet ja nyt ne sitten on kotonakin. Hyi kun on kylmää ja kalseaa parkkipaikalla, tiet varmaan jäässä, ei kait täällä nyt ainakaan käveleen pysty? Aika paljon tuossa tienreunassa kyllä porukkaa on lenkillä, pitäisköhän sitä itsekin kuitenkin lähteä? Ei se auta, kuin alkaa pukemaan, vaatetta niin, että muistuu lapsuus mieleen, kun äiti puki kurahaalareita jalkaan, kengät kun saa vielä sidottua ja pitää kait ne nuo seniori henkselitkin laittaa, kun niitä niin monella oli, siis heijastinhenkeselit vielä pitää asetella takin päälle. Suuntaan autolla keskustaan ja jätän auton yleiselle parkkipaikalle, no nyt vihdoin pääsee itse asiaan. Eihän tämä oikeastaan hassummalta tunnu, keli on oikeastaan ihan kiva, täällä on mursketta laitettu sen verran, että ei tarvi käsiä pyöritellä, hieman on vielä luntakin maassa, alkaa tuntumaan ihan kivalta, suuntaan jokirantaan, jossa joki virtaa tulvakorkeudessa, hassua on marraskuun loppu, eikä tietoakaan, että tuo jäätyisi.
Varanapa patsas on paikallaan, valaistus on kiva, ihmiset on laitellut jo jouluvaloja, kuten allekirjoittanutkin, pikkuhiljaa alkaa päivän ketutukset tasaantua, täällähän voisi kävellä vaikka kuin pitkään, toki nälkä alkaa pakottamaan jo kotia päin. Kyllä tuli hyvä olo, mieli kirkastui, kroppa sai vähän liikettä, enkä pistä pahakseni, vaikka olisin jonkun kalorin tappiolla, kun illalla laitan pään tyynyyn. Kynnys lähtemiselle on joskus vähän iso, eikä maanantai se houkuttelevin päivä ole, mutta kun saa jollain teknisellä ajattelulla ihtensä liikkeelle, niin loppu palkitsee, enkä muista montaa kertaa, lenkin jälkeen sinne lähtöä harmitelleeni. Lenkki siis pelasti ainakin minun maanantain, toivottavasti myös ulkoilman unettava vaikutus palkitsee.
-Markku-
Kommentit
Lähetä kommentti