Maanantaina kuuntelin muutosvalmennuksessa mielenkiintoisen luennon, joka käsitteli stressiä, tässä yhreydessä sitä käsiteltiin painonpudotukseen liittyen, mutta se ajatus sopinee myös yleisesti elämään. Varmaan laihtuisin paremmin, jos saisi elää täysin huoletonna, vailla minkäänlaista stressiä. Jos saisi keskittyä vain ja ainoastaan hyvinvointiin, niin tulostakin varmaan tulisi joutuimmin? No näinhän se ei elämässä mene, jokaisella on ympärillä muuttuvia asioita, jotka aiheuttaa enemmän tai vähemmän huolia tai stressiä. Olosuhteet muuttuvat, kuin sää, eikä sille voi mitään, on vain sopeuduttava siihen, mitä milloinkin on. Mistä meille sitten tulee se stressi? Työ aiheuttaa stressiä, omat ja muiden huolet aiheuttaa stressiä, unettomuus aiheuttaa stressiä...listaa voisi kirjoittaa pitkästi, ollaan myös eri luonteisia, joten meissä ihmisissäkin on eroja stressin suhteen. Jos yrittää laihtua ja alkaa ottamaan stressiä siitä, kun paino ei tipukkaan heti paljon, niin ei se kyllä stressaamallakaan tipu, elämäkin on vaikeaa, jos on jatkuva stressitila päällä, ei siitä hyvää tule, joskin työelämässä jotkut pitää pientä stressiä hyvänä kannustajana, no siitä voi olla montaa mieltä, toki pieni paine lisää tehokkuutta. Olen nyt yrittänyt tehdä elämäntapa muutoksesta kivaa ja mielekästä, en ota stressiä siitä, paljonko vaakan lukema muuttuu, tiedän syöväni nyt hyvin, tiedän liikkuvani hyvin ja ehkäpä se joku päivä yllättää minut myös vaakalla. Kun elämäntapamuutoksesta saa itselleen kivaa, niin se leviää helposti myös muutenkin elämään, on kiva tehdä asioita, mieli on parempi, olo on virkeämpi, vaikka syksy fibromyalgian kanssa on tuskaa, kun katoaa unet ja särkyä on koko kropassa, niin kokonaisuus on normaalia parempi. Kun edelleen miettii stressiä, niin välillä siihen sortuu liikaakin ja sen tekee sitten itse, mutta muuttuuko itse asia monestikkaan, vaikka sitä stressaisi kuinka paljon? Tässä oli minusta hyvä opetus, se asia ei monesti muutu miksikään, vaikka sitä stressaisi kuinka paljon, se menee, niin kuin sen on tarkoitettu menevän, stressattiin sitä tai ei ja ilman stressiä se voi olla jopa kivaa. Siinä riittää opeteltavaa, mutta aina kun elämässä korjaa pieniäkin asioita ja nauttii hetkistä, niin ehkäpä se on mahdollista.
Tällä viikolla on tullut kokkailtua salaatteja, hyvä ruoka parempi mieli ja lenkkitossujakin on kulutettu, se jotenkin aina laskee sitä stressitasoa, kun lähtee päätään tuulettamaan. Odotan toki sitä päivää, kun herää huoletonna, vailla stressiä, vaaka näyttää ihannepainoa, ei ole kiire minnekkään, hyvä aamupala on katettuna, siitä voi siirtyä vaikka kuntosalille tai uimaan...no haaveilla pitää, oikeastaan ihminen elää haaveista ja aina välillä ne toteutuu.
Kommentit
Lähetä kommentti