Olisinpa laiskiainen

Pakko myöntää, että tällä viikolla kun on katsonut pallotuolissa istuvaa tyttären pehmolelua, on mielessä välillä käynyt ajatus, olisinpa laiskiainen. Siinä se retkottaa rentona, vailla kiirettä ja stressiä, ei paina mielessä joululahjat, eikä varsinkaan joulusiivous, osaisinpa itsekkin mennä tuolla asenteella.
Ajatus oli kyllä ottaa ihan matalalla profiililla nämä joulusiivot yms. mutta toisin kävin. Yllättävän paljon muuttui tilanne, kun aikuinen tyttäreni, muutti hetkeksi minun luokse asumaan, kun maanantai aamuna kahlasin eteisessä muuttolaatikoiden keskellä väistellen eniten rikkoutuvan näköisiä laatikoita ajattelin, että onneksi jouluun on vielä monta yötä, onneksi kiinteistövälittäjältä ei ole kuulunut mitään, kun onhan se tämä talokin myynnissä, mutta nyt voi jo luottaa siihen, että vuoden loppuun ei tapahdu mitään? Maanantaina purettiin sitten peräkärryltä kaikki muuttotavarat kesällä siivoamaani varastoon, sisälle ei vielä kerettykkään, mutta onhan se päivä vielä huomennakin. Tiistai oli jo töiden osalta hyvässä vauhdissa, kun välittäjä soitti aamupäivällä, olisi talolle katsojia, onnistuuko neljän tunnin päästä näyttö? Tuota nyt on vähän ehkä vaikea siihen keretä, että jos vaikka ylihuomenna? No näyttö sovittiin sinne ja loppupäivän mietin, että taas siivotaan ja järkätään. Päivän aikana sisälläni syttyi oikein kunnon ajatus, nyt tehdään sitten joulusiivous samalla, kun nyt kerran aletaan, niin sitten siivotaan ihan kunnolla. Iltapäivällä toimeen kiinni ja suuremmista linjoista kiinni, pitää tehdä sitä ja tätä, mieleen hiipi ajatus kuin isäkin siivosi silloin, kun itse oli lapsi ja vaikka kuin päätin, että saunaa en pese, kun en sitä käytäkkään, vaan siihen se päivä päättyi, kun jynssäsin saunaa ja pesuhuonetta, tehdään nyt sitten kunnolla puhdasta. illalla vielä joulukoristeita sinne tänne ja aina ohi mennen vilkaisin tuota tuolissa löhöttävää laiskiaista, voi kun olisin laiskiainen, ainakin näin jouluna :) Päivä kaksi, aamusta matot pihalle, pakkasta -6, kyllä ne nyt raikastuu. Työpäivän jälkeen taas täysi hönkä päälle, pyykit nätisti lintattuna kaappiin, no olen siitä joskus saanut vapautuksen, kun olen taitoni siinä näyttänyt, mutta nyt olin itseni pomo ja taso riitti ihan hyvin. Puhtaat vuodevaatteet sänkyyn, pyyhkeet vessoihin...ai kun alkaa näyttää joululta, vaikka ne vielä joutuu vaihtaan ennen joulua...stereoista soi Leevin joulukappale "on jouluyö, sydän riemusta tyhjää lyö...". Sitten imurin varteen ja villakoirat saa nyt lähteä, melkein irvistin laiskiaiselle, joka katsoi kun aikuinen mies siivoaa otsaa hiessä, paidan selkä märkänä. Sitten vielä vessojen pesu ja lattian luutuaminen, ai hitsi täällähän on jo valmista ja tuoksuu raikkaalle, mutta kaikuu, niin ne matot on telineellä ja niihin sai sitten mattopiiskalla purkaa lopun energian ja varmaan suurimman ketutuksenkin. No lopputulos miellyttää, koristeetkin on kuusta vaille paikoillaan, kylläpä on kiva istahtaa laiskiaista vastapäätä, melkein voitais malja kohottaa saavutukselle, mutta sinä laiskiainen vain löhösit ja katsoit, pidät minua varmaan tyhmänä raatajana ja voit olla oikeassakin, en ole oppinut mitään, vaan jynssään joulusiivoja, kuten vanhempanikin, vaikka päätin, etten sitä tee :) No joulu tulee ja menee, jokainen määritelköön siivouksen tason itse, nautitaan tunnelmasta ja seurasta, saunassa käy vain tyttären kissa ja voi olla, että laiskiaisen irvaileva hymy saa siirtämään senkin sinne saunaan istumaan. Hauskaa joulunodotusta kaikille! -Markku-

Kommentit