Korona luo luovuutta

Koronasta ei mielellään kyllä hyvää sanottavaa ole, mutta on se jotain hyvääkin tehnyt, ihmisten on pakko alkaa taas keksimään ja olemaan luovia, kun kaikki ei olekkaan valmiina, vaan pitää toimia itsenäisesti. Otan nyt yhden esimerkin omalta kohdaltani, jo keväällä tuli siirtyminen etätöihin ja nyt joulun alla sitten uusi jakso, jonka pituutta ei vielä tiedäkkään? Kun on liki 30-vuotta kärsinyt tuki- ja liikuntaelin vammoista, niin oli selvää, että tarvitaan kunnon työpiste myös kotia. Torista löytyi oikein sopiva pöytä, kohtuu hinnalla ja se sopi kaikin puolin sisustukseenkin, ainoa pieni ongelma oli, että se on hieman korkeampi toimistolla olevaa pöytääni, joten jalat jäivät ikään kuin roikkumaan ja iltapäivällä oli sitten lonkat kipeänä. No kevään sinnittelin aina jollain pahvilaatikolla, mutta nyt kipukauden ollessa muutenkin päällä, piti keksiä jokin ratkaisu? No monenlaista olisi voinut keksiä, mutta sitten tuli mieleen steppilauta, siinä voi säätää korkeutta ja sehän on justiinsa sopiva ja taka-ajatuksena oli, että ehkä sitä voi sitten käyttää vaikka oikeaan tarkoitukseensakkin. Se on toiminut hyvin, se oli halpa investointi n.30 euroa, sen maksaa kyllä kivuttomista lonkista.

No nythän kävi niin, että liikuntapaikatkin meni kiinni koronan takia ja kun on syksy koitettu liikkua, tehdä elämäntapamuutosta, niin harmittaahan se, ei sille mitään voi, eikä auta sitä tuskailla, se kun ei stressi ketään laihduta, paitsi sitten lopuksi. Lenkille on päässyt, on voinut kävellä monissa paikoissa, sauvakävelyäkin on tullut harrastettua, mutta kuntosalin ja allasjumpan korvaavaa ei ole vielä löytynyt? Kun liikuntaohjaajan neuvo oli, että jumppaakin pitäisi harrastaa, niin mietteliääksi se vähän vetää, se kun ei ole se luontevin vaihtoehto alkaa kotona jumppaamaan. Eilen sitten talo tyhjeni ja aloin miettimään, että nyt se täytyy jumppa tehdä, mutta millainen? Ai niin tuo steppilauta on työpöydän alla, olisikohan sille jotain ohjetta? Ei muuta kuin Youtubeen hakusanaksi steppilauta jumppa ja johan löytyi. Sitten vaan keveää kampetta päälle, verhot kiinni, ettei vaan kukaan näe, koska sitä iloa en suo edes hyville naapureille, iso mies kun hyppii tuollaiselle laudalle ja pois, niin siinä ei tyylipisteitä jaeta. Jumpaksi valitsin noin reilu puolituntia kestävän jumpan ja ajattelin, että riittäköön nyt sitten ja hyvin riitti :) Voin sanoa, että en suhtaudu ikinä mitenkään naureskellen tuollaiseen jumppaan, reilu puolituntia jatkuvaa liikettä ja olo oli kyllä ihan uitettu, Polarikin tuli täyteen sataan prosenttiin, hyvin tehokkaan oloista liikuntaa. Lopuksi vielä infrapunasaunaan rentoutumaan ja päivä olikin valmis, ei muuta kuin sohvaa loppuilta :) Tarinan opetus lienee siinä, että kyllä ihminen keksii kaikenlaista, kun on pakko, ihminen on luova, kun tarvitaan ratkaisuja, tämä liittyi nyt vain tähän ongelmaan, tai oikeastaan kahteenkin ongelmaan, jotka nyt molemmat tuli korjattua, mutta kyllä nyt on jouduttu luovuutta hakemaan monissa yrityksissä, kunnissa, kouluissa, päiväkodeissa jne. toki myös ihan siinä meidän kaikkien jokapäiväisessä arjessa, mutta kyllä ihminen pystyy, kun tarvitsee, ei toki kaikki ole asioille mahtanut mitään, sellaisiakin asioita on, mutta kun ajat on, mitä on, niin ei anneta periksi liikunnankaan suhteen, vaan ollaan luovia ja ylitetään niitä omiakin rajoja, rohkeasti vaan kokeilemaan kaikenlaista. -Markku-