Lumikenkäilyä

Yksi vuoden hienoimmista maisemista on, kun helmikuussa hanki alkaa kimalteleen ja aurinko paistaa lumisten männynoksien välistä, se alkaa ihmisiä herätteleen kevääseen, vaikka vielä ihan reilu pakkaspäivä onkin. Päivän tuota maisemaa katsellessa, heräsi ajatus, että jos suuntaisi iltapäivällä järvelle liikkumaan ja nyt tuli sellainen olo, että pitää tarttua hetkeen. Lunta siellä varmasti on jo reilusti jäänpäällä ja ladusta ei ole varmuutta, niin silloin mukaan pakataan lumikengät.
Kuvan mukaista maisemaa on vaikea vastustaa, joten lumikengät esiin ja sauvat kaveriksi. Kenkiä löytyy monenlaisia, monen hintaisia, jokainen voi hifistellä oman maun mukaan, mutta toimintaperiaatehan niissä on sama, kunhan kantavuus riittää, niin niillä pärjää, sauvat saisi olla isosompaiset, minulla oli kävelysauvat, eikä niillä hangelta apuja saa, mutta tarvittaessa kait jostain pohjalta saa tukea, jos sattuu vaikka pyllähtämään nurin. Kengät on erinomainen vaihtoehto, jos hiihto ei ole niin mieluista, itse tykkään molemmista, kengillä on toki vapaus mennä minne haluaa, eikä vain latua pitkin. Järvelle tohti jo hyvin mennä, oli niin paljon moottorikelkan jälkiä ja muitakin jälkiä, latukin löytyi, että hyvin sinne tohti mennä, pakkanen vain kiristyi nopeasti ja järvelle laskeutui usva, siinä kannattaa oudossa paikassa varoa, ettei eksy, koska maisema katoaa yllättävän joutuin.
Usvan laskeuduttua järvelle, tuli maisemasta hyvinkin pastellinsävyinen, upean näköistä ja järvellä täysi hiljaisuus, jää vain jutteli jäätyessään lisää, se on pelottavankin kuuloista, mutta toisaalta niin jännää, ehkä se sykettä hieman lisää välillä.
Aurinko oli jo mailleen painumassa, joten sitä kohti lähdin lumikengillä käveleen ja vaikka pakkanen kiristyi hetkessä -17,5 asteeseen, eikä aurinko vielä lämmittänyt, niin tuntui että lämmintä kait siitä tulee, onhan tuo sellainen näky, että ainakin se mieltä lämmittää, eikä siihen kauaa mene, kun alkaa sitten oikeasti poskipäitä lämmittämään, sitä kaipaa, toisaalta haluaa tämänkin vaiheen kestävän pitkään, että saadaan nauttia liikkumisesta näissä maisemissa.
Aurinko alkoi jo painua puiden taakse ja oli aika lähteä parkkipaikkaa kohti, äkkiseltään tuon näköistä aurinkoa olisi voinut väittää vaikka kuuksi, ei niissä näölleen niin suurta eroa ole. Hikikinhän se jo puski kuntoilijan päälle, pakkasesta huolimatta, on tuo lumikenkäily sen verran enempi kuntoilua, kun kadulla kävely, siinäkin voi vastusta säädellä, käveleekö vanhaa moottorikelkan jälkeä, vai ihan umpihankea, molempia kokeilin ja kelkan jälkikin käy hyvästä treenistä.
Lopuksi piti käydä vielä käveleen nuotiopaikan/laavun kautta, ai että se olisi kutsunut kulkijaa nuotioimaan, nauttimaan kupin kuumaa kahvia tai kaakaota, paistamaan tikun nokassa makkaraa...melkein saatoin savun, makkaran ja kahvin tuoksun haistamaan nenässäni. ei saisi olla ihmisellä niin kiire, ettei ennätä nuotiota tekemään, no se olkoon vapaapäivän herkkua se ja tuleehan niitä lauhempia kelejäkin. Kannattaa kokeilla lumikenkäilyä, se on retkeilyä parhaimmillaan ja reitti on vapaa. -Markku-

Kommentit