Meillä on upea talvi

Eihän se maanantai aamu aina niin lottovoitolta tunnu, sitä aina viikonloppuna on jo niin eri maailmassa, mutta sitten se totuus iskee aina päin kasvoja, kun heräät maanantai aamuun ja avaat työkoneen. Puuroltahan se välillä maistuu, kun näin olet tehnyt reilun 20-vuotta, eikä suunnittelupöydällä nyt ole varsinaisesti mitään oikein sytyttävää projektia. Uutiset saa melkeinpä verenpaineen nousemaan, saati sitten Twitterin lukeminen, kyllä valtakunnan kermakin osaa kettuilla toisilleen ja rumasti, siinä on todellinen aikuisten hiekkalaatikko, sivistys välillä melko kaukana. Opettajalta tulee viestiä pojan etäkouluaktiivisuudesta, tai enemmänkin sen puutteesta, siihen päälle kun stressaa vielä aamulla oleva poliklinikka käyntiä ravitsemusterapeutille, niin alkaa jo ennen kahdeksaa tuntumaan, että tää päivä ja viikko lähtee menemään nyt ihan pyllylleen. Joskus vaan on sellainen aamu, että tuntuu joku pissanneen sun muroihin. No ei se auta kun alkaa päivää purkamaan, siispä polille kertomaan, että niinpä se puolivuotta vierähti, enkä ole Suomen suurin pudottaja. Käytiin tilannetta läpi ja todettiin, että teen kaiken ihan oikein, unenpuutteelle ja kipusairaudelle kun ei voi aina mitään, niin täytyy hyväksyä, että kovakaan työ ja pinnistely ei aina näy vaakalla. Ei muuta kuin jatketaan samaan malliin ja kohta se lukemakin lähtee tippumaan. Terapeutin tsemppaaminen sai ajattelemaan, että kyllähän mää lähden työpäivän päätteeksi järvelle, aurinkokin alkoi sopivasti nousemaan ja kylmyydestä huolimatta oli kyllä komea keli. Onneen ei ole oikotietä, se on vain raakaa työtä ja paljoltihan se on meistä itsestä kiinni, onko hyvä- vai huonopäivä, aina ei ulkoisille tekijöille mahda mitään, mutta välillä päivän voi kääntää paremmaksi ajatuksissaan. Niinpä alkoi ajatus raksuttaan, että järvi ei petä ikinä, siispä sinne lumikengillä.

Puitteet oli kohdallaan, ei voi valittaa, meillä on oikein kunnon vanhanajan talvi ja sitä kaiketi riittää koko maahan, ihmiset on innostunut hiihteleen, lumikenkäileen, osa ajelee kelkoilla, käy pilkillä, on tullut uusiakin lajeja talviurheiluun ja nyt sitä voi harrastaa. Näyttää siltä, että luonto korjaa sitä, minkä korona vie, monelle on avautunut ihan uusi maailma, kun salit ja hallit on sulkeneet ovensa, silloin sitä alkaa miettimään jotain muuta ja siihen luonto tarjoaa nyt loistavat puitteet. Monin paikoin myös talkoohenki on herännyt ja latuja ja reittejä on tehty kaikille kulettaviksi.

Järvelle oli tehty latuja, kuin myös ihan kävelyreittiä, jota pitkin pääsee melkeinpä pikkukengät jalassa menemään. Mukavasti siellä ajatukset kääntyi positiivisempaan, oli niin hiljaista ja rauhallista, että melkeinpä toivoi välillä jonkun tulevan vastaan, sen verran äänekkäästi jää taas kumahteli jäätyessään lisää. Auringon laskiessa pakkanen kiristyi aika nopeasti, -10:stä -15.5 asteeseen, joten parempi siirtyä kohtuu pian lämpimään, laavut siis jäivät vielä odottamaan sitä hetkeä, kun aurinko sulattaa lunta niiden katolta.

Sittenpä vaan kotia hyvillä mielin ja äkkiä suihkuun, ennenkuin vilu iskee, en kerennyt pukeakaan, kun poika kyseli kyytiä ulkojäälle, tuota kun on vähän...tai ei mitään, mennään vaan, nyt myös ulkojäät on käytössä ja se on hyvä asia, nuorisokin oppii nauttimaan sellaisesta. Pojan ollessa jäällä päätin keittää kunnon lihakeiton, nyt maistui lämmin keitto, sen verran punaposkisia poikia täällä nyt oli :) Mainittakoon vielä, että tänään kävi nuohoojakin, sitä voitaneen pitää näin korona ja etätyöaikana sosiaalisena tapahtumana. Jos siis aamulla tuntuu joskus ahdistavan, niin ei muuta kuin mieluisten asioiden kautta päivä paremmaksi ja ilta tuntuu jo paljon mukavammalta. Näillä ajatuksilla uuteen viikkoon, nautitaan talvesta. -Markku-