Tsemppiä nuoret, kyllä me aikuiset pärjätään!

Tänään kun kuunteli hallituksen koronatiedotustilaisuuden, niin kyllä meinasi verenpaine nousta, ei niinkään omasta puolesta, vaan nuorten puolesta. Justiin kun saatiin lähiopetus käyntiin toisen asteen oppilaitoksissa, mitä omakin lapsi oli toivonut, niin nyt mennään sitten etäkouluun ja siihen menee myös yläkoululaiset. Varmaan rajoituksia tarvitaan, mutta minusta ne kohdistuu nyt väärin, ei pitäisi olla rakettitiedettä tutkia, mistä niitä tartuntoja tulee? Niin pahimpina rakennustyömaat yms.kun ulkomaalaisia työntekijöitä virtaa edelleen rajojen yli ja siksipä pitää laittaa koululaiset säppiin? Ei harrastuksia, ei koulua, nyt ollaan aika riskirajoilla monen kohdalla, ettei tipu kelkasta, tiedän omasta kokemuksesta, kun sairastuin 17-vuotiaana ja silloin tuli todellinen lockdown reiluksi puoleksi vuodeksi kotia, se on nuorelle kovapaikka, kun se elämä on vähän hektisempää, kuin meillä aikuisilla. Ei tarvitse olla kuin paripäivää flunssassa ja nuorten elämä on kaatumassa, kun ei ole mitään elämässä? Jos tartunnat leviää yökerhoissa, niin laitetaan ruokaravintolat kiinni, joissa tartuntoja ollut vähänlaisesti, moni hiihtolomalainen kävisi varmaan mielellään vaikka kaverin kanssa syömässä? Itse koen ainakin, että nyt rajoitukset kohdistuu täysin väärin, eikä sitä helpota se asia, että sulku alkaa, kun Pohjois-Suomessa alkaa hiihtoloma. Voi vain koittaa lohduttaa, että joskus tämäkin päättyy, niin se omakin piina aikoinaan päättyi, vaikka tuntui, että ei se koskaan lopu, eikä tunnelin päässä paista valoa, mutta kyllä se sekin päivä koittaa.

Kun tämä alkava kolmen viikon sulku päättyy, pitäisi ulkona näyttää suunnilleen kuvanmukaiselta ja ensimmäiset jäätelönmyyjät ilmestyvät katukuvaan, koitetaan nyt mennä mielikuvilla eteenpäin ja ajatella, että sitten taas voidaan vähän paremmin nauttia asioista. Kevät ei tule olemaan kenellekkään helppo, ei nuorille, ei aikuisille, eikä vanhuksille, en osaa edes kuvitella, mitä se tarkoittaa monelle yrittäjälle? Oma elämä on muovautunut vuoden aikana tiettyyn muottiin, eikä nämä muutokset minun arkea hirveänä muuta, mutta tottakait kaipaa asioita, kuten vapaata liikkumista kaupoissa, kahviloissa ja ruokapaikoissa käyntiä, kylpylälomaa, on paljon asioita, mitä kyllä kaipaa ja haluaa tehdä, silti haluan tsempata teitä nuoret, kyllä me aikuiset pärjätään, luottakaa tekin siihen, että pääsette vielä nauttimaan normaalielämästä.

Meillä on nykyään onneksi tämä sosiaalinen media, joka pitää meidät yhteydessä ystäviin, se on tärkeä väline kaikenikäisille ja monelle ainoa kontakti tällä hetkellä ulkomaailmaan, nyt kannattaa olla yhteydessä toisten kanssa, niin kukaan ei pääse putoamaan. Mietitäänpä, jos jokainen hautoisi asioita yksin kotona, eikä tällaista mahdollisuutta olisi, eikä siitä niin kauan ole, kun oli asiaa kaverille, niin sinne piti mennä paikanpäälle käymään, nyt sitä ei saisi edes tehdä? Kuten jo aiemmin mainitsin, niin mennään mielikuvilla eteenpäin ja faktaakin on, että kesä on edessä ja toivotaan, että kuten viime kesänä, niin elämä oli jo paljon normaalimpaa, koitetaan kuvitella itsemme vaikka rannalle aurinkoon.

Näillä ajatuksilla eteenpäin, koitetaan kaikki tsempata toisia, elämä palaa kyllä normaaliksi ja sitä taitaa kyllä aika moni tämän kaiken jälkeen paljon arvostaakkin. -Markku-