Kilauta kaverille

Näin kysytään yhdessä maailman suosituimmassa tietokilpailussa, kilautetaanko kaverille? Hyvä kysymys ja milloin oikeastaan viimeksi kilautit kaverille? Me nykyään laitetaan paljon sähköpostilla ja erilaisilla viestimillä asioita, niin töissä, kuin siviilissäkin ja välillä saattaa unohtua ihan se soittaminen. Se on kuitenkin eri asia puhua puhelimessa, kun laittaa viesti tai kuva instagrammiin. Asia tuli oikeastaan mieleen, kun töistä soitettiin, näin etätyö aikana on paljon asiat hoidettu sähköpostilla, mutta joo, olihan se erilaista kuitenkin puhua ja helpommin siinä vaihtaa pari sanaa muistakin kuulumisista, kuin pelkistä työasioista. Puhelimiahan meillä on kaapit täynnä ja aika pienillä taaperoillakin jo näkee puhelimen olevan käytössä, mutta vieläkö me muistetaan perusajatus, sillä tosiaan voi soittaakkin.

Omaankin kaappiin oli kertynyt historian varrelta monenlaista kapulaa ja ennenhän niille tosiaan vain soitettiin, sitten tuli tekstarit ja sitä rataa. No tämä alustuksena varsinaiselle asialle. Tässä kun kuuntelee päivät radioa ja uutisia, niin koronan aiheuttama suurin ongelma taitaa olla ihmisten yksinäisyys, niin nuorista vanhuksiin, kuin varmaan kaikkiin siltä väliltäkin, monella ne kontaktit on jääneet todella vähälle ja se voi johtaa isompiin ongelmiin, kuin itse tauti? Aloin miettimään, että mitä jos me kaikki kilautettaisiin kaverille? Jos jokainen soittaisi vaikka sille, jonka kanssa ei ole hetkeen ollut juttusilla, niin tavoitettaisiinko me silloin niitä yksinäisiä? Voisi olla monelle kiva yllätys kuulla pitkästä aikaa, mitä sinulle kuuluu, kuin myös se että joku kysyy ne sinunkin kuulumiset.

Monelle se ainut juttukaveri voi olla lemmikki, kaikilla ei ole sitäkään, eikä niistä aina paljoa juttuseuraa ole, toki mukavampi puhua jollekkin elävällä, kuin seinille. Jos purettaisiin tätä korona ahdistusta ihan tällain yksinkertaisella jutulla, ei se aina tarvitse niin monimutkaista olla ja kyllä tämä kansakunta on ennenkin osannut vetää yhtä köyttä, kriisit kuitenkin jotenkin lähentää meitä, vaikka paikoitellen repiikin, ihmiset kokee tämän tilanteen niin erilailla. itse soittelin sedälleni, joka oli selvästi yllättynyt puhelusta, yli 70-vuotias kun on yrittänyt pysyä korona karanteenissa, niin oli selvästi ilahtunut soitostani ja aion kyllä soitella parille kaverillekkin. Toki kaukosuhteessa puolison kanssa soitellaan joka ilta ja onpa pisin puhelu venähtänyt kuuteen tuntiin, mutta lyhyempääkin voi puhua :) Laitetaan siis hyvä kiertämään ja kysellään vähän sen kaverin kuulumisia, me kun ei kukaan tiedetä, kuinka paljon tämä tilanne keneenkin vaikuttaa, eikä aina tarvitse odottaa ystävänpäivää soittaakseen, sinne kun on taas pitkä matka. Mukavia rupatteluhetkiä kaikille! -Markku-