Kotiseutu piknikillä

Kaikilla meillä on se oma synnyinkunta, osa asuu siellä vieläkin, osa kaipaa sinne ja jotkut eivät palaisi mistään hinnasta sinne? Itselle Pyhäjoki on synnyinkunta, pitkään sieltä on jo poissa ollut, liki 23-vuotta, mutta kyllä se sydämmessä säilyy aina jollain tapaa kotina, tykkään kyllä käydä siellä ja näin keski-ikäisenä sitä alkaa jo muisteleen muutenkin vanhoja. Lauantai aamuna piti hetki miettiä tekemistä ja sitten sanoin puolisolle, että nyt lähdetään bongaamaan tulvia, joutsenia ja käydään pienellä piknikillä. Vaatetta vaan reilusti päälle, kamera matkaan ja kaupankautta matkaan, croisantit ja pillimehut on hyvä eväs pienellä retkellä. Auto tuli ryvetettyä jo alkumatkasta ja eipä tarvinnut enään niin lätäköitä väistellä, eikä aikaakaan, kun ensimmäiset kurjet nähtiin pellolla.

Pyhänkoski varmaan se eniten kuvatuin ja käyty paikka, mutta läheltä löytyy myös Kupuliskoski, joka on näyttävä paikka Pyhäjoen varrella, sieltä löytyy kota ja olipa paikalla polttopuitakin, jos haluaa käydä makkaranpaistossa. Kalastus vaatii muistaakseni erityisluvan, mutta kesäaikaan siellä yleensä on kalastajia paikalla, hieno ja rauhallinen paikka. Matka jatkui jokivartta kohti rannikkoa ja Pirttikoskella joen jäät olivat enään muistona rannoilla olevat jäälautat, joki virtasi siinä kohtaa jo vapaana, vaikkakin vähänmatkan päässä oli jo jääpato, heti penkkatien alkaessa.

Hourunkoskella vettä virtaa, sen voi nähdä ominsilmin ja kuulla jo kaukaa kosken jylinän, pärskeet heittää vettä kasvoille ja siinä näkee luonnon voiman. Myös sieltä löytyy grillikatos, joka näyttää olevankin käytössä. Rannalta löytyy myös penkkejä, joihin voi jäädä koskea ihastelemaan, mekin haaveiltiin jo kesästä ja jäätelöistä joen rannalla. Pyhäjoella kun ollaan, niin kyllä se merenrantakin täytyy käydä katsomassa ja matkalla löytyi, mitäs muuta, kuin joutsenia sänkipellossa, ei muuta kuin auto tienlaitaan ja hiipiin pellonreunaa lähemmäksi niitä.

Joutsenia on tullut kuvattua paljon, kovaäänisiä ne on ja häipyvät kyllä paikalta, kun liian lähelle eksyy.

Näiden perässä aika kuluu ja tulee liikuttua samalla, kerroin kuinka me koulusta aina lähdettiin linturetkelle, onkohan se nyt alkanut kumpuamaan jostain alitajunnan syövereistä näin vähän varttuneemmalla iällä, että tämähän on ihan kivaa puuhaa. Merenrannassa oli aivan liian kova ja kylmä tuuli, eväiden nauttimiseen, joten ei kun seuraavaan kohteeseen, Tervon kalasatamaan.

Pikkuhiljaa siellä joki sulaa, vaikka vielä ei vapaana virrannutkaan ja tunnustettakaan, että sen verran mukavuudenhaluisia oltiin, että ajettiin auto mukavasti aallonmurtajalle, katseltiin joessa uivia joutsenia ja nautittiin pillimehut ja croisantit, kyllä siinäkin piknik tunnelmaan pääsi, eipä tuosta tilanteesta mitään puuttunut. Itse katsoin satamaa ja merelle lähtevää väylää, tuosta on niin monesti tullut aikoinaan pelastusveneellä merelle lähdettyä, kymmeniä tai satoja kertoja, pieni haikeus kävi mielessä niitä muistellessa, vaikka ehtiihän siitä mennä vieläkin.

Kotimatkalla kierreltiin vielä kaikki mahdolliset vesistöpaikat ja paikoitellen löytyi hienoja jääpatoja, kyllä siellä vielä jäitä liikkuu, ennen kuin joki on vapaa. Ja tottakait käytiin myös Kaukonrannassa, se kun on se kotipaikka, joka ei unohdu ikinä, on siellä aikoinaan niin paljon seikkailtu ja monta jäidenlähtöä nähty, vaikka eihän niitä ollut lupaa mennä katsomaan, kovin pienenä, mutta se on aina kiehtonut ja tulee kiehtomaan, niin kauan kun tulvia vaan pääsee katseleen. Kiva vapaapäivä siis Pyhäjoella, kotipaikalla, tuttuine maisemineen ja kerrottakoon, että joutsenia nähtiin useita kymmeniä ja jokunen kurkikin, mutta muutto on vasta alkamassa, joten seurattavaa riittää. Lotto ei päävoittoa tuonut, joten huomenna istutaan taas kotikonttorissa koneen äärellä ja haaveillaan, että sitten viimeistään eläkkeellä on aikaa kierrellä ihan kokopäiväisesti tulvien ja lintujen perässä, siinä tulee hoidettua niin sielun, kuin ruumiinkin ruokinta, ei ihminen niin ihmeitä kaipaa, jos jotain kaipaa, niin tuttuja ihmisiä, tällä kertaa ei niin montaa tuttua nähty, mutta aina jonkun tutun kanssa saa pari sanaa vaihtaa ja kukaties, meidän ikäluokkaan törmää yhä useammin tuolla kotiseudulla jokirannasa kiikarit kaulalla :) Nautitaan luonnon puitteista, pidetään kotiseutu mielessä ja liikutaan turvallisesti. -Markku-