Mistä motivaatio liikkumiseen?

Ei varmaan sellaista ihmistä enään löydy tästä valtakunnasta, joka ei tietäisi, että liikkuminen on hyväksi kaikinpuolin. Se onkin sitten eri asia, millä motivoida itsensä liikkumaan? Itsestäni huomaan, että sää vaikuttaa hirveästi, onhan se toki loogistakin, mutta kun pitäisi pystyä sellaiseen insinööri ajatteluun, että kalenterissa on tänään liikuntaa ja thats it, sitä sitten vaan mennään kelistä välittämättä. Jotenkin sitä vaan talvellakin voi lumikenkäillä, hiihtää ja patikoida, mutta sitten nämä kevään +2-astetta ja räntää vaakaan, niin ei, ei meinaa saada itseä liikkeelle. Tämän päivän pelasti se, että onnistuin jotenkin talvella ylittämään uimahallin kynnyksen ja nykyään sinne voi mennä ihan rennosti, ei siellä rantakunnossa ole kaikki muutkaan, eikä tarvitse ollakkaan, me ollaan sellaisia kuin ollaan ja sekin on thats it!
Jotenkin sitä kaipaa kuvan kaltaista maisemaa, aurinkoa, lämpöä ja menee kuin huomaamatta, innostaa kaikinpuolin tekemään vaikka pihahommia. Säätähän me ei voida valita, että se on aina vähän senkin armoilla, miten me liikutaan, toki osa meistä menee sillä huonollakin kelillä, hatunnosto heille.
Onneksi siitä ajatuksesta on jo päässyt, että kaiken pitäisi tapahtua siksi, että on rantakunnossa? Sitä on rantakunnossa, kun tarkenee sinne mennä ja laittaa uima-asun päälle :) Kyllä se motivaatio pitää ajatella vähän syvällisemmin, kuin ns.pinnallisesti, ikää tulee, ei tässä enään nuorrutakkaan ja iän myötä tulee osalle erilaisia vaivoja, alkaa kummasti labroissa näkyä tässä keski-iän lukemissa. Kun saa päähän sen ajatuksen, että teen tämän kaiken itselleni, pitääkseni itseni kunnossa, kun liikun, niin en välttämättä näytä hoikalta, mutta moniko tietää, että sokeri arvot on laskenut normaaliin jne. Oma olo on se paras mittari, kun sitoo kengät jalkaan ja meinaa päivällinen tulla ylös, niin siinä sen huomaa, että jotakinhan tässä täytyy yrittää, kun kiipeää portaita eikä pysty hetkeen sanomaan mitään, niin tekee mieli päästä puuskutuksesta eroon. Kyllä sitä pitää itseltään kysyä, miksi minä tämän kaiken tekisin? Pitää muistaa, että ei kait kukaan meistä halua olla huvikseen huonokuntoinen ja ylipainoinen, on asioita jotka siihen on johtanut ja kyllä omassakin päässä välillä soi Yö-yhtyeen kappale "palat pienet nuo, edessäni nään Joita paikoilleen en saanut milloinkaan", vaikka aion ne palat vielä kyllä joskus saada paikoilleen. Meillä kaikilla on oma tausta asioille ja vertaaminen keskenään ei kannata, jokainen käy sen kisansa itsensä kanssa, se on yhteistä, että kun keli on kohdallaan ja aurinko paistaa, niin lähes jokainen siitä nauttii. En keksi motivaatiolle toisaalta parempaa, kuin sen ruokkiminen, pitää vaan alkaa tekemään asioita ja helposti ne vie sitten mukanaan.
Yksi minun suurimpia sudenkuoppia on myös se, että mää oon parantumaton kulinaristi, multa pitäisi kätkeä kaikki paistinpannut ja lukita grillikotan ovi, etten vahingossakaan alkaisi valmistamaan mitään epäterveellistä :) No pikkuhiljaa siinäkin parempaa, kuvassa kanaa ja tilliperunat, sehän ei oikeastaan ole pahakaan vaihtoehto.
Joskus voi jonkun lätyn paistaa kodassa, kun huomioi sen kokonaisuudessa ja sen on huomannut, että kaiken kieltäminen kostautuu jossain kohtaa ja sitten sitä herkkua vasta meneekin. Siinäpä oli teoria tämän viikon alkuun, toivotaan hyvää säätä, jospa se motivoisi liikkumaan, ainahan siitä hyvä olo tulee, sitten kun saa käytyä. Hyvää uutta viikkoa! -Markku-

Kommentit