Kun liikunta maistuu joskus vähän puurolle, niin silloin kannattaa kokeilla jotain ihan uutta lajia. Pitkään on mieli tehnyt kokeilla fatbikea, vaikka eihän se enään mikään uusi keksintö ole, mutta omat kokemukset jäänyt pariin pikku lenkkiin, ettei voi sanoa kunnolla kokeilleen.
Perjantaille sattui vapaapäivä ja olin puolisoni tykönä Ilmajoen Ahonkylässä, kun muistin että vieressä olisi Paljukeisarit joka vuokraa kaikenlaista, mm. Fatbike pyöriä, joten soittoa sinne ja sieltähän sopiva pyörä löytyikin, samoin ystävällinen palvelu ja opastusta mm. reittien suhteen. Nykyään on helppo kokeilla kaikkea kivaa uutta, kun vuokraaminen on helppoa ja moninpaikoin saa vuokrattua erilaisia välineitä, eikä hintakaan päätä huimannut, kun 15 eurolla saa pyörän ns.puoleksi päivää. Lopullisen varauksen tein netissä ja sitä kautta saa laskun sähköpostiin. Pyörän hain jo ennen retkeä etukäteen ja sitten vaan aamupäivällä juomapulloa täyttämään ja energiapatukkaa matkaan, jos innostuu kovinkin pitkään reissulla viipymään. Pyörä rullaa yllättävän kevyesti, kunhan löytää itselle sopivan vaihteen. vähän matkaa asfalttia ja kohti elämysreittiä. Seinäjoki-Ilmajoki esteetön elämysreitti on kyllä mallisuoritus, kun sijoitetaan ihmisten liikkumiseen ja otetaan kaikki liikkujat huomioon. Alkumatka meni vähän pyörään tuntumaa hakien ja alussa on oikeastaan koko reitin suurin nousu, jossa saikin sykkeen nouseen jo hyvin, vähän piti itseasiassa jo alkaa säästeleen, ettei heti ole hapoilla :) Ensimmäisenä vastaan tulee Ahonkylän kota, kun matkaan lähtee jäkälätien päästä.
Valitettavasti tämäkään kota ei ole välttynyt ilkivallalta, nyt oli ovesta ikkuna rikottu ja kaikenlaista tuntuu tapahtuvan jatkuvasti, harmi, kun kaikki tajuaisivat, että se on yhteiseen hyvään käyttöön ja siellä voi käydä ihan vaikka makkaranpaistossa, ei ole pakko kuntoilla, jos ei nyt oikein innosta, mutta todennäköistä, että rikkojatkin siellä viettävät mukavia hetkiä, mahdollisesti omien lasten kanssa, kunhan jokunen vuosi kuluu. Opastetauluja löytyy kohtuu tiheään ja niissä on välimatkatkin ilmoitettu, joten tietää mihin on menossa ja kuinka pitkälle. Seuraavana vastaan tulee Ahonkylä Frisbeegolf - Teron Kierros, elikkä frisbeegolfrata, joka on saanut nimensä Ahonkylän oman pojan Olympiamitalisti ja maailmanmestari Tero Pitkämäen mukaan. Itselle ei niin tuttu laji, mutta sen tiedän, että kisoja siinä pidetään ja harrastajia riittää, kannattaa tutustua, jos kiinnostaa enempi ja kukaties, vielä itsekin sinne eksyn jokupäivä.
Seuraavana reitillä tulee vastaan Ahonkylän laavu, joten nuotiopaikkoja riittää kohtuullisen tiheään, mutta minä alan päästä vasta sinuksi itse fatbiken kanssa, joten ei aihetta pitää taukoa, itse asiassa pyörä tuntuu rullaavan lähes itsestään, kun välillä on tasaista reittiä, löytyy sopiva vaihde ja polkemistahti, lähinnä pitää malttaa, ettei polje liian lujaa ja nosta sykettä liikaa, sitten menee hapoille ja hauskuus loppuu siihen. Jonkun kilometrin päästä löytyy seuraava laavu, jonka kohdalta reitti kääntyy vielä kahdelle laavulle ja Kyrkösjärven kotalle, mutta minun matka jatkuu suoraan, kohti Kyrkösjärven uimarantaa, sen verran kivasti matka nyt taittuu, että päätän säästää paluumatkalle mahdollisen haasteellisemman reitin. Ennen saapumista Kyrkösjärven uimarannalle Seinäjoen päässä tulee vielä yksi paikka, jossa on nuotiopaikka ja jonkinverran kuntoiluvälineitäkin, sekä opastaulut.
Seinäjoen päässä saavutaan Kyrkösjärven uimarannalle, josta löytyy kaikenlaista, nuotiopaikkaa, melontapaikka, frisbeegolfrata ja tietenkin uimaranta yms. hieno paikka kyllä ja pysähdyn hetkeksi laiturille juomaan ja nauttimaan maisemasta. Yllättävän helposti tuo väli tuli pyöräiltyä ja mittari näyttää tässä kohtaa noin 10-km, noo tosi harrastajat eivät siinä taida vielä edes juoda, mutta jokaisella haasteet kunnon ja terveyden mukaan. Pyörä tuntuu jo niin tutulta, että paluumatkalla voi keskittyä maisemiin, se rullaa soralla kivasti ja pahin hönkä on jo mennyt, että nyt vaan leppoisaa matkantekoa takaisinpäin. Sen verran tuntuu vielä paukkuja olevan, että päätän paluumatkalla kokeilla sitä vaikeampaakin maastoa, jossa ei oikeaa tietä ole, siinä on ajettu metsätraktorilla, on kiviä ja puunjuuria paljon pinnassa, varsinkin ennen saapumista Kivenmaan laavulle, mutta tässä fatbike näyttää kyllä ominaisuutensa, hienosti se menee, kun vain luottaa siihen, että kyllä se siinä pysyy pystyssä.
Aina vaan tuntuu löytyvän hienompia nuotiopaikkoja, mitä pitemmäksi menee ja mitä haastavammaksi maasto käy. Tässä kohtaa saattaisi jo mennä vaikka nuotiomakkarakin, mutta mukana on vain juotavaa ja se energiapatukka, joten pysähdyn hetkeksi nauttimaan eväistä.
Puita näyttäsi olevan paikalla reilusti, joten nuotionteko kyllä onnistuu, kunhan on makkarat mukana tai voihan sitä paistaa vaikka vaahtokarkkejakin. Laavussa lukee Tuomikylä-seura jonka oletan olevan mm. puiden takana ja aluuen muunkin hoidon. Mietin mennessä, mistähän nimi Kivenmaan laavu tulee, mutta kyllä se paikanpäällä selvisi aika pian :)
Aikamoiset kiven- ja kallionlohkareet alueelta löytyy. Minun matka jatkui vielä vähän eteenpäin, mutta sitten päätin kääntyä jo kotiapäin, ei makeaa mahan täydeltä ja pitää jäädä vielä jotain nähtävää tulevaisuuteenkin. Loppumatkakin taittuu kivasti ja pyöränhän voisi ostaa vaikka samantien itselle, on se sen verran kiva kampe.
Minä pääsin raapaiseen vähän pintaa, jos näin sanotaan, Kyrkösjärven ympäristöstä löytyy valtavasti reittejä, kaikentasoisille liikkujille, josta jokainen löytää omansa, maisemat on hienot ja kyllä se luonto on joka vetää puoleensa, joten Fatbike on oiva valinta luonnossa liikkujalle, nythän mää lähes jo perustelin itselleni oman Fatbiken :) No katsotaan, vuokraaminenkin oli niin vaivatonta, että taidan sitä kokeilla vielä toistenkin ja reittejä jäi paljon seikkailtavaksi, jatketaan siis harrastuksia.
-Markku-
Kommentit
Lähetä kommentti