Kynttilä äidin muistolle

On äitienpäivä viikonloppu ja vaikka oma äiti nukkui pois jo 14-vuotta sitten, niin aina ne muistot nousee pintaan, kun äitienpäivä koittaa. Aika on muistot kullannut ja kyllä kait ihmiselle jää iäksi jonkinlainen ikävä, etenkin äitiään kohtaan. Liian aikaisin joutui omakin äiti lähtemään, 56-vuotta, haudattiin syntymäpäivänä, kun olisi täyttänyt 57-vuotta, siinä sulkeutui yksi ympyrä, syntymäpäivä oli se jäähyväisten päivä, jolloin kaikki vielä tuntui niin lopulliselta. Kun aikaa olikin yhtäkkiä vain 2,5-viikkoa, niin ei siinä oikein kerinnyt kaikkea käsittää, kuin vasta jälkeenpäin. Meillä oli yhdistävänä tekijänä sama sairaus ja sitäkautta varmaan suuri ymmärrys toisia kohtaan, vaikka välillä sekin tuntui rankalta, kun lääkäriajat oli peräkkäiset, en tiedä kummalle se tuntui pahemmalta?

Sen olen ajatellut, että koskaan tässä elämässä ei niin kiire ole, etteikö olisi aikaa käydä välillä haudalla ja niinpä kävin kynttilän sytyttämään tänäänkin, kun viikonloppuna vietetään puolison äitienpäivää, ei se niin päivänpäälle ole, mutta kyllä silti kiva on muistaa. Samalla piti tietenkin käydä ajamassa entisen kotitalon ohitse, kyllä ne aina muistoja herättää kotiseudut, ehkä se sydämmessä tulee aina olemaan se koti. Mutta ei nyt synkisteleen aleta, äitikin oli iloinen ja huumorintajuinen ihminen sairauksista huolimatta. Kuuntelin päivällä paikallisradiota, jossa puhuttiin äitienpäivä stressistä, kun stressaa valmistelut ja lahjan ostot jne. se on oikeastaan pahinta, kyllä sitä kiirettä riittää vuoden muillekkin päiville ja äitienpäivän soisi olevan rennon leppoisa päivä, mukavaa yhdessäoloa, eikä hirveää sähellystä, ei ole synti ostaa vaikka valmiskakkua, jos ei nyt satu mikään leipuri olevan. Muistakaahan kuitenkin kaikki äitejä, vaikka ne joskus saattaa käydä jopa hermoille, niin kyllä niitä kuitenkin kaipaa, ylipäätään huomaa, että vaikka itsekin on jo ihan aikuinen, niin kyllä sitä kaipaa ympärille niitä vielä aikuisempiakin ihmisiä.

Äitienpäivä on iloinen juhlapäivä, vaikka siinä saattaa monella erilaisia tunteita mennäkkin läpi, mutta elämä aina jatkuu ja kannattaa nauttia niistä päivistä, mitä meille on annettu. Äitienpäivä aloittaa muuten monesti kesän kukkaloiston ja ylipäätään tuntuu monesti, että siitä alkaa sitten jonkinlainen kesäaika varsinaisesti. No tällainen ilta tänään, välillä pitää unohtaa tekemättömät hommat ja ottaa hetki aikaa muistoille, ei tässä elämässä niin kiire ole minnekkään, nyt voi alkaa valmistautuun viikonloppuun, luvassa kivaa yhdessäoloa, useamman sukupolven ihmisten kanssa ja kun nyt tänäänkin on aamulla vesijuoksussa käyty, niin vähän voi itsellekkin suoda vaikka palan kakkua :) -Markku-