Tunnelukkoja

Nyt mennään vähän syvällisempiin asioihin ja puhutaan tunnelukoista, siis ihan oikein tunnelukoista, eikä mistään lukkojen tuntemisesta. Aihe olisi saattanut olla täysin vieras omillekkin vanhemmille ja on varmaan monelle omankin ikäiselle, mutta meillä kaikilla on tietynlaisia käyttäytymistapoja, joita ohjaa niin opitut mallit, kuin tunnelukotkin, vaikka emme itse välttämättä niitä edes tunnistaisi. Moni malli meidän elämässämme on opittu omilta vanhemmilta, tai ainakin aikuisilta ihmisiltä, silloin, kun on itse oltu pieniä ja helposti me käyttäydymme jossain tilanteissa lapsen tavoin, joko vähän vältellen tai hyökäten.
Joskus se elämä tuntuu siltä, että siinä se uusi elämä odottaa ihan ovella, mutta kaiken päällä on lukko, joka estää menemästä siitä ovesta. Kuten jo aiemmin tuli mainittua, niin meidän elämän malli on opittu pitkälti omilta vanhemmilta, mutta toimiiko se malli joka asiassa enään tänäpäivänä? Käy koulut, armeija, hanki työ, perusta perhe, osta punainen tupa ja perunamaa, lopuksi hanki vaikka kultainennoutaja ja farmari auto. Siinä hieman kärjistettynä asia, mutta se ei enään ole tätä päivää, monella se elämän ajatus on jo muuttunut ja moni haluaa elää erilailla. Pitääkö meidän sitten vanhempia syyttää tästä asiasta? Ei tarvitse, he ovat oppineet asiat omilta vanhemmilta, ovat hieman jo löystyneet asioissa, saattaneet tehdä taloon elintasopatin, ajavat nurmikon ajoleikkurilla jne. jota heidän vanhemmat olisi voineet pitää täysin turhana? Mutta jos jokin asia tuntuu omasta mielestä turhalta perimätiedolta, niin ei sitä ole pakko jatkaa, eikä missään nimessä ainakaan kannata omille lapsille "kostaa" jotain ikävää asiaa, jos on joutunut itse lapsena jotain tekeen tai olemaan jotain ilman, niin ei sitä asiaa kannata jatkaa, sen voi korjata ja tehdä erilailla, pitääkö sitä sukupolvelta toiselle siirtää, vain siksi, että on itsekin siitä kärsinyt? Yleensä vanhemmat on tehneet asiat sen tiedon ja ajan tavan mukaisesti, eikä se ketään vie eteenpäin, jos niitä verrataan asioihin tänäpäivänä, ajat muuttuu. Yhtenä esimerkkinä voisi mainita, kun en ikinä saanut lapsena Stigan rattikelkkaa, saatiin kyllä kaikenlaista ja on eletty hyvä lapsuus, mutta jostain syystä se rattikelkka jäi saamatta ja aina harmitti, mutta ostin sen omalle pojalle heti, kun alkoi vähänkään siinä iässä olemaan. Tämä oli yksi materiaalinen esimerkki, mutta se toimii kaikissa asioissa, miksi et korjaisi omille lapsille asiaa, joka on itseä jäänyt harmittamaan?
Tunnelukkoja on monenlaisia ja niistä löytyy paljon kirjoja mm. Kimmo Takanen on kirjoittanut kirjoja aiheesta ja niitä kannattaa lukea useampaan kertaan, että ne avautuu oikein kunnolla. Yksi tunnelukko on vaativuus, josta itsekin kärsii, kun välillä vaatii itseltään liikaa, ei pitäisi verrata ikinä sitä, mitä on elämässä saavuttanut, varsinkaan kun on liki 28-vuotta elänyt kipusairauden kanssa, sitä asettaa riman liian korkealle ja kun miettii, mikä sen riman korkeuden oiken edes määrittää, niinpä, sinä itse sen asetat ja se pitäisi oppia laittaa oikealle korkeudelle, nauttia siitä kun sen ylittää, eikä asettaa sitä niin ylös, että se on lähes mahdoton ylittää. Välillä pitäisi muistaa osata ajatella myös itseään, eikä sanoa joka asiaan vaan joo! Ei kukaan voi kaikkien asioita hoitaa, siinä polttaa helposti itsensä loppuun, jos yrittää liikaa hallita kaikkea. Samoin me vältellään helposti liikaa tekemästä virheitä, mutta sellainen ihminen, joka ei virheitä tee, ei tee sitten mitään, niitä sattuu kaikille, niistä opitaan ja mennään eteenpäin.
Itse koitan ajatella, että asiat lähtevät menemään vähän, niin kuin niitä ruokit? Ruokitko pimeää puolta, jokainen tietää, kun on oikein paskapäivä ja välillä haluaa riutua, kuin se saa otteen, jos asioita lähtee synkisteleen, saattaa äkkiä vaipua syvälle ja jos sitä jatkaa, niin aina vaan syvemmällä ollaan.
Entä jos ruokkiikin sitä valoisaa puolta, jos koittaa nähdä ne hyvät puolet asioissa, vaikka aina ei helppoa olekkaan, jokaisen elämästä löytyy hyviäkin puolia, välttämättä niitä ei itse näe, ennenkuin ne vaikka joku ulkopuolinen sinulle sanoo. Pitää muistaa, että mm.masentunut ihminen ei voi muuttua tuosta vain iloiseksi, jos alkaa katsomaan kuun sijaan aurinkoa, mutta itse uskon, että jos niitä valoisia asioita alkaa ruokkia, niin vähitellen se mielikin kirkastuu ja kun moni kokee olevansa oravanpyörässä, joka vie aina vain huonompaan, niin sen pyörimissuunnankin voi muuttaa, ehkäpä se alkaa pyöriinkin niihin hyviin asioihin? Kaikilla on jo elettyä elämää takana, eikä se niin helppoa ole pyyhkäistä koko menneisyyttä taakse, mutta eilistä ei voi muuttaa, vain huomisen voi muuttaa. Tunnelukkoja on tosiaan monenlaisia, eikä siihen ole varmasti puhdasta kaavaa, kun jokainen ihminen on yksilö, lapsuus on ollut jokaisella omanlainen ja elämänkokemukset omia, mutta se tunne varmaan on sama, kun tunnelukoista vapautuu, silloin voi mennä eteenpäin vapautuneena, itse vertaan sitä siihen, kun saisi käsijarrun pois päältä, sitä rullaisi keveämmin eteenpäin :) No tässäpä tälle viikolle pohdittavaa ja ehkäpä aika pitkälle aikaa :) En olisi kyllä uskonut itsestänikään, että joskus tällaisesta aiheesta kirjoitan, mutta kuten alussa mainittu, niin ajat muuttuvat ja me sen mukana. -Markku-

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Fibromyalgia, kipua vailla selitystä, ymmärrystä ja lääkettä.

Vesijuoksua opettelemassa