Viimeinen retki Hanhikivelle

Nykyään on helppoa, kun ei tarvitse edes omia muistoja muistaa, vaan sen tekee Facebook, joka muistuttaa muistoista. Tällä viikolla muistoihin nousi kuva Hanhikiveltä Pyhäjoelta, siis alueelta, johon nyt rakennetaan ydinvoimalaa, muistan kun siitä ilmoitettiin, että alue suljetaan lopullisesti yleisöltä kesäkuun alussa, joten piti vielä lähteä viimeinen retki toistaiseksi sinne tekemään. Päivämäärällä 17.05.2015 on viimeisen kerran kivellä tullut käytyä, muistelin, että joku vuosi siitä on, mutta onhan siitä jo 6-vuotta, aika kuluu. En usko, että kukaan Pyhäjokinen olisi aikoinaan uskonut, että Hanahen nokalle, kuten aikoinaan aluetta puhuteltiin, rakennetaan ydinvoimala. Paikka on tuttua rantametsää tai paikoitellen ihan ryteikköä, jossa myös monella tutullakin oli kesämökkipaikka ja onhan äitin puolen sukukin Parhalahdella asunut. Omat ensimmäiset muistot alueelta ovat ihan pikkupoikana, kun lähdettiin mesimarjoja poimiin sinne, se oli hyvää aluetta niille ja sieltä saatiinkin suuria määriä niitä poimittua. Myöhemmin itse kivelle on retkiä tehty muistaakseni koulustakin, ainakin partiosta, kun lippukuntakin oli Hanhikiven kiertäjät. Ei se lapsena niin ihmeelliseltä tuntunut, lähinnä iso kivihän siellä oli, mutta koulussa alettiin sitten lukemaan historiaa ylemmillä luokilla, enkä usko, että omasta ikäluokasta kukaan unohtaa vuotta 1323, siis lukuna :) Se on Pähkinäsaaren rauhan vuosi ja juuri Hanhikiveä pidetään yhtenä pähkinäsaaren rauhan rajan merkkinä. Aikuisena siellä tuli aina joskus poikettua, sitten se oli jo muutakin kuin pelkkä iso kivi, kun ymmärsi vähän sen taustojakin, siksi halusin sen myös omalle pojalleni näyttää ja käyttää vielä katsomassa.

17.05.2015 kiivettiin poikani kanssa vielä kiven päälle, jonne on tai ainakin oli portaat tehtynä. Retki paikalle oli sinänsä mielenkiintoinen, kun vanhaa tietä ajaessa näytti pitkään, että mikään ei ole muuttunut alueella, mutta sitten silmien eteen aukeni alue kokonaisuudessaan raivattuna, edessä uusi tiepohja silmien korkeudella, jota joku Catepillarilla tasoitti, vasemmalla puolella kaivinkone, urakoitsija, luonnonsuojelijat ja poliisi. Jonkun sortin yhteenotto näytti olevan menossa ja ajattelin jo alkaa autoa kääntämään, mutta kun ei meillä ollut osaa eikä arpaa tapahtumaan ja kivelle oli vielä vapaa pääsy, niin sinne päätettiin kyllä sitten vielä mennä. Mutta mistä sinne mennään, kun ennen sinne lähti polku tienreunasta ja nyt alueella ei ollut enään puustoa, niin koko polku oli hukassa? Tilanne kaivurin ympärillä rauhoittui ja siinä autossa reittiä pähkäillessä alkoivat aktivistit lähestyä autoa ja ajattelin, että ei se ota eikä anna, jos kysyy heiltä? No lopulta päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että saavat samalla kyydin leiriinsä, kun neuvovat reitin polun alkuun, nuoria tyttöjä ja selvästi vähän peloissaan ja jännittivät, mutta olivat kovasti agendansa puolesta, meille kyllä ihan ystävällisiä. Mainittakoon, että en hyväksy sitä mitä kaikkea alueella tapahtui, siellä rikottiin tuttujenkin koneita, joille se oli työmaa muiden joukossa, kun on mentävä sinne missä työmaa on, asettumatta asian puolesta tai vastaan, niin siellä kärsi ihan syyttä moni urakoitsija, kun sen työn olisi tehnyt kuitenkin joku, eikä öljyjen valuttamisella maahan ole enään tekemistä luonnonsuojelun kanssa. No jonkunlainen polunpohja löydettiin ja sieltähän se itse kivikin löytyi, mikä oli meille se koko retken tarkoitus.

Hanhikivi voi monelle näyttäytyä vain isona kivenä, mutta kukapa olisi uskonut, että jos se vuonna 1323 oli Pähkinäsaarenrauhan merkkinä, niin se nousee näin voimakkaasti esille sitten 2010-luvulla. Asia on ollut Pyhäjokisille ja laajemminkin hankala, kuin myös itselle, kun seurasi kotikylän näivettymistä, josta vähitellen kaikki hävisi ja loppui ja sitten siitä tulee yhtäkkiä erittäin houkutteleva monessakin suhteessa ja tuo kuntaan ison piristysruiskeen, niin kumpi sitten on parempi? Itsekin hanketta kannatin ja tiedän, että moni tuttukin kannattaa, mutta nyt kun on hankkeen erikoisia käänteitä seurannut, joita on kyllä riittänyt, niin ehkä mieluisimpana näkisin suuren luontokeskuksen, johon olisi liitettynä pyöräilyreitit, erilaisia ulkoharrastuspaikkoja, retkeilyaluetta ja tietty lintujen bongauspaikkoja, samoin nyky ihminen kaipaa myös palveluita, kuten ruokapaikkaa, majoitusta yms. miksi ne ei voisi kulkea käsikädessä varsinaisen luonnon kanssa? Siinä taitaa vaan olla se ongelma, että se ei sinänsä ihmeitä tuota, eikä sellaiselle ole maksajaa ja toisaalta ihmisellä tuntuu olevan nyt valtava tarve sähköistää kaikki ja jostakin sen sähkönkin on tultava, vaikkakin perinteinen ydinvoimala alkaa olla jo vanhaa tekniikkaa.

Hanhikivi on muinaismuistomerkki ja on muistaakseni kaavassakin siten merkitty? Sinne on luvattu järjestää pääsy joskus tulevaisuudessa, nähtäväksi jää tarkoittaako se avointa pääsyä kaikille, vai mahdollisesti ydinvoima-alueella virallisesti vieraileville? Tämä oli siis muistoni Hanhikivestä, tulevaisuus näyttää oliko se viimeinen retki kivelle, joka historiankirjoihin on päässyt monellakin tavalla. -Markku-