Nyt alkoi matka jonnekkin tuntemattomaan tulevaan, tässä kohtaa ei osaa vielä sanoa, mitä mutkan takana odottaa? Pitää heti alkuun todeta, että nyt on otettu ensimmäiset askeleet asian suhteen, mitään varmaa ei tässä kohtaa vielä voi olla. Mutta sen ensimmäisen askeleen sain nyt tehtyä, pyytämällä apua painonhallintaan. Olen sitä tehnyt toki jo monta vuotta, mutta nyt sitten pääsin työterveyslääkärille, jonka kanssa meillä on yhteinen näkemys ja käsitys, miten asiaa kannattaisi kokonaisuuden kannalta hoitaa. On tietenkin jollain tapaa surullistakin, että tähän on tultu, mutta kuten olen aiemminkin maininnut, niin meillä kaikilla on oma tarinamme takana, eikä se elämän polku ihan helppo ole ollut. Liikaa ei kannata taaksepäin katsoa, koska vain tulevaan ja tähän hetkeen voi vaikuttaa. Ensimmäinen askel on siis otettu ja tarkoittaa nyt sitten sitä, että pystyy osoittamaan omaa elämänhallintaa, pudottamalla 5% lähtöpainosta. Kuulostaa helpolta, mutta kun on kaikenlaista kokeillut, niin ei se välttämättä niin helppo olekkaan?
Tällä hetkellä mielessä on valtava määrä kysymyksiä, vanha sanonta "nyt on kysymyksiä ilmassa" voitanee muuttaa muotoon, nyt on kysymyksiä avaruudessa:) Olen toki aiheesta lukenut, katsonut dokumentteja, mutta paljon siinä on mieltä askarruttavia juttujakin. Mitään ei siis ole kiveen hakattu, ensimmäinen asia on onnistua siis tuossa 5% painon pudotuksessa. Vaikka sitä ennenkin on alkanut tehdä muutoksia ruokailuun, ihme dieetteihin en usko, ne on nähty ja jotenkin se kaikki pitää vaan saada arkeen sopivaksi. Onneksi tietoa on nykyään helppo hankkia, sitä saa tukiryhmienkin kautta myös muilta, jotka jakavat kokemuksensa, netistä löytyy paljon tietoa, mutta kannattaa toki osa osata suodattaa.
Jos kuitenkin palaan hetkeksi siihen, miten tähän on tultu? Nuorenahan olin tikkulaiha, ei ole sukurasitetta lihavuudelle ja aina on tullut liikuttuakin. Ruoka on toki merkinnyt minulle aina enemmän, kuin pelkkä ravinto. Jonkunlainen kulinaristi sitä on ollut, välillä tehnyt itse hyvvää ja välillä ollut sen hyvän ruuan äärellä valmiissa. Vasta nyt on oppinut ajatteleen, että minä tarvitsen tietyn määrän ravintoa päivässä, en enempä Saa se olla hyvääkin, kun määrä pysyy kohtuullisena. Aikuisiän kynnyksellä meni sitten selkä rakennuksella, makasin yhden talven kotona ja sinä aikana jotain muuttui? Painoa alkoi kertymään, enään ei voinutkaan syödä, kuten ennen. Selkä helpotti, mutta kivut jäivät ja se todettiin fibromyalgiaksi, sitä matkaa on tehty nyt reilu 31-vuotta. Painon kanssa on saanut kamppailla koko tuon matkan ajan, toki välillä on onnistunutkin pudottamaan painoa, mutta aina se on palanut. Nyt kun ikää kertyy, niin alkaa oheissairauksiakin kertymään ja uskon, että lihavuusleikkaus korjaisi monta vaivaa? En ala koko epikriisiäni tässä julkaisemaan, mutta moni asia varmasti helpottaisi, ehkä liikkuminenkin kivuttomampaa olisi?
Pitkiä lenkkejä on tullut tällekkin kesälle tehtyä sähköpyörällä, monenlaista on tullut kokeiltua, mutta jotenkin se painonpudotus ei ole vain lähtenyt toimimaan? Siksi olen valmis lähtemään tähän prosessiin, edellyttäen tietenkin, että siihen lopulta pääsen ja täytän ehdot? Kolmikymppisenä sitä haaveili omasta talosta, nelikymppisenä asuntovaunusta ja nyt viiden kympin lähestyessä omasta terveydestä. Haaveet ei siis ole niin materiassa, mutta kun täytin 48-vuotta ajattelin, että nyt on hyvä käynnistää sellainen viidenkympin projekti ja laittaa itsensä kuntoon. Mää haluan jaksaa viiskymppisenä painaa reppuselässä patikointireittejä, tehdä pitkiä pyöräreissuja ja ennenkaikkea voida hyvin. Näyttää siltä, että keväällä ollaan sitten kolminkertainen vaarikin, onhan se kivempi titteli kuin yksinkertainen vaari:) No vakavasti, pitäähän sitä jaksaa sitten pikkuväen kanssakin liikkua:)
Kaikki on siis tässä kohtaa itselle uutta, mennään askel kerrallaan eteenpäin. Aina on valoa kohti menty, jotenkin onnistuen säilyttämään positiivisen ajattelun ja niin uskon nytkin, että avoimin mielin tätä kohti. Välillähän ajatus jo harhailee, kun lukee onnistuneita tarinoita, jos minäkin nyt onnistun, niin se on kyllä kuin uusi elämä sitten. No ei mennä asioiden edelle, nyt keskityn siihen 5%:n. Muutoksia olen tehnyt ja vaakan mukaan alaspäinkin on jo tultu, vähitellen uusia liikuntajuttuja lisää ja voihan uuden ruokavalion ottaa vaikka haasteena keksiä jotain uutta? Jollain tavalla mukavaa tästä pitää tehdä ja mieli on oltava valmiina muutokseen, muuten se ei taida onnistua? Katsotaan mitä tuleman pitää, itsellä ainakin on nyt hyvä fiilis tästä ja näen tämän suurena mahdollisuutena.
-Markku-
Kommentit
Lähetä kommentti