Lomalla ei työasioita mietitä, mutta kun itselläkin on takana reilu 21-vuotta työuraa arkkitehtitoimistossa, niin kiinnostaa lomalla liikkuessa käydä katsomassa, mitä aikamme suuret nimet ovat aikoinaan suunnitelleet. Seinäjoella sijaitseva Aaltokeskus on yksi tällainen paikka, jossa voi ihailla ehkä kuuluisimman arkkitehtimme Alvar Aallon suunnittelemia rakennuksia. Tällä kertaa keskityimme Lakeuden Ristiin ja siinä lähinnä torniin, jonne pääsee hissillä näköalatasanteille ihastelemaan Seinäjoen kaupunkia.
65,2 metriä korkea Lakeuden Ristin torni on näyttävä rakennus, itse kirkon vieressä ja opas tulee heti kertomaan meille perusasiat, halutessaan voi ilmoittautua myös ihan opastetulle kierrokselle, me menemme nyt oman aikataulun mukaan. Heti ovesta astuessa vastaan tulee hissi ja vieressä on vapaaehtoinen hissimaksulipas, jonne mielellään muutaman euron pudottaa lähetystyön hyväksi. Hissi on yllättävän nopeasti perillä näköalatasanteella, joka sijaitsee 45-metrin korkeudella ja ainakin korkeanpaikan kammoinen näkee sieltä jo varsin kivasti.
Hissitasanteelta on vielä jokunen porras kiivettäväksi, joskin torniin pääsee pelkkiä rappusiakin pitkin, niitä tosin on 276 kappaletta, että näillä helteillä hissi tuntuu hyvältä ratkaisulta :) Huipulla tuulee, kuten sanotaan ja nyt ainakin käy mukava ilmavirtaus helteiden keskellä, näköalatasanteet on joka suuntaan ja sieltä näkee aina Lapuan Simpsiön tuulimyllytkin, olihan joku aikoinaan ilmeisesti kysynyt, että näkyyhän torni Lapualle asti :)
Näkymä tornista Lapuan suuntaan, kyllä sieltä vain kauaksi näkee näin selkeällä säällä, se mikä itseä yllättää on, että pellot ovat heti kaupunkialueen reunoilla, vaikka puhutaan aika suuresta kaupungista, niin kyllä täällä maaseutu ja kaupunki elää käsikädessä.
Kuva Aaltokeskuksen suuntaan, jossa mm. entinen kirjasto, kaupungintalo, sekä uusi kirjasto. Taustalla näkyy Jouppilanvuori, kun ei ollut, niin piti itse tehdä :)
Näkymä Hotelli Lakeuden suuntaan, tästä kyllä näkee kivasti koko Seinäjoen keskustan ja eri aikakausien rakennukset, sekä uudet rakenteillakin olevat. Se mikä pistää myös silmään, on että alueella on aika paljon säilyetty puustoakin, eikä kaikki ole pelkkää betonia ja kiveä, vaan viheralueitakin on kiitettävästi.
Pihan puolelta pääsee sitten sisälle itse kirkkoon ja siellä toimii lähetyskahvila, josta voi vaikka kahvit ostaa kierroksen keskellä.
Kirkkosali on kyllä näyttävän näköinen, eikä ihan pienimmästä päästä kyllä ole, tänne mahtuu vähän enempikin väkeä ja se kait on ollut suunnittelun yksi lähtökohtakin. Tälläkertaa alttarilla on rippikoululaisten harjoitus menossa, joten sen kuvaamisen rauhoitamme heidän käyttöön, mutta kivoja yksityiskohtia salista löytyy.
Kapeat korkeat ikkunat tuovat saliin hienosti valoa ja ovat näyttävät myös julkisivussa, on tässä arkkitehti miettinyt detaljiikkaa ja yksityiskohtia.
Kokonaisuus kaikkine sivurakennelmineen on upea ja sieltä löytyy monenlaista tasannetta ja yksityiskohtaa, on sääli, että tämänkaltaisia tehdään nykyään hyvin harvoin, on arkkitehtuurin köyhdyttämistä minusta, että suurin osa suunnitelmista on nykyään paroc-elementistä tehtäviä ostoskeskuksia, siinä ei juuri suunnittelija pääse loistamaan, enkä puhu nyt itsestäni, vaan siitä, että olisi kiva nähdä kun tämänpäivän suuret nimet pääsisivät luomaan jotain tällaista ainutkertaista, kun rakennustekniikka on kehittynyt ja mahdollista olisi tehdä erilaisia juttuja, jopa puusta.
Kannattaa käydä paikka katsomassa, on jotain erilaista koettavaa, ei ole hirveä hälinä ja näkee Seinäjoen kaupungin yleisilmeen heti. Varaa vähän käteistä mukaan, hissimaksua ja kahvilaa varten, tuet samalla lähetystyötä ja saat takuulla muutamalle eurolle vastinetta. Ei voi kun ihailla suuren suunnittelijan työtä, samoin niitä kaikkia, jotka paikan on rakentanut ja jotka ovat hankkeessa aikoinaan mukana olleet.
-Markku-
Kommentit
Lähetä kommentti