Liekkö kirjoittaja tullut vanhaksi, vai tuleeko muuten vaan niin nostalginen olo nykyään? No kaikille tulee nostalginen olo, kun astuu Perkiömäen vaatekauppaan Pyhäjoella, vaatteita eri vuosikymmeniltä ja ne saa mielen tulvimaan muistoissa, kun monesti siihen vaatteen ostoon liittyy tapahtumia, jotka muistaa. Itse olen varmaan asioinut kaupassa ensimmäisen kerran 70-luvulla, äidin kanssa ja jos lapsuudesta jotkin asiat jäävät mieleen, kuten kaupan tuoksu, niin tulee se sama tunne vastaan heti kaupan ovella, näin 2020-luvullakin. Ihan kuin eilen olisin edellisen kerran kaupassa käynyt, jotain niin tuttua tulee vastaan, että tuntuu kuin olisin matkannut aikakoneella lapsuuteen.
Perkiömäen näyteikkuna, johon kaikki lapset odottivat kumartavan joulupukin ilmestymistä syksyisin, se oli joulunajan avaus aina Pyhäjoella, en tiedä kuinka vanha se pukki on, mutta ainakin niin kauan, kuin oma muisti riittää, se siinä oli ja myönnän kyllä, että on se tullut käytyä aikuisenakin katsomassa. Kun oma koulutaival alkoi 80-luvulla ja vaatetta tarvittiin, kuin myös kenkiä, lakkeja, hanskoja ja sitä rataa, niin silloin palvelu pelasi, menit vain koulusta suoraan vaatekauppaan, Taimi ja Leevi Perkiömäki palveli henkilökuntineen, katsoi sopivan kokoiset kengät, puserot, takit ja sitten vain suureen kirjaan kirjoitettiin ostokset, jotka äiti kävi sitten maksamassa, se oli luottoa se, eikä siinä tarvittu Visa-korttia, kirja toimi ja ilman kuluja. Tuli itse asiassa sekin näky mieleen, kun ostoksia kirjattiin, kaupassa on vielä entinen kassapöytä käytössä, puuttui vain Taimi sen takaa palvelemasta.
Farkkuja eri vuosikymmeniltä löytyy edelleen, niillä on jopa oma myyntihuone, täällä jos jossain tulee nuoruus mieleen, löysin minäkin Beaversin farkut, jollaiset sain kuudennen luokan luokkaretkelle, isän mukaan ne oli pillifarkut, kun strecthit olivat, nykyään riittää väljempikin malli :) Mutta uskoisin, että moni löytää vielä ne joskus saamansa farkut, vielä ihan uutenakin, tosin neonvärein koristellut farkkutakit olivat ilmeisesti jo myyty, sekin aikakausi oli silloin joskus kultaisen 80-luvun lopulla.
Kenkiä löytyy edelleen paljon, kuvassa lähinnä hienompia yksilöitä, mutta pihakorissa oli myös tarralenkkareita, sekin oli joskus ihan uutta, kun ei tarvinnut kengännauhoja sitoa, tarralenkkarit vaan kiinni ja menoksi, siihen aikaan yleensäkkin kulutettiin kengät loppuun ja sitten sai uudet, tai sitten eivät mahtuneet enään jalkaan, monesti ne uudet kengät ja vaatteet sai koulun alkuun elokuussa.
Tuulipukujen kulta-aikaa, ensimmäisenä mieleen tuli Fakta-homma tv-sarja, mutta muistan kyllä senkin ajan, kun väki noissa tamineissa kulki ja jotain tuttua kampetta aina näkyi, liekkö äidillä tai mummolla ollut päällä sellaista? Vakosamettihousuja eri väreissä, lappuhaalari mallisenakin ja pakko tunnustaa, että taitaapa sellaiset olla jalassa itselläkin yhdessä kerhokuvassa ainakin. Vuosikymmenet siis Pyhäjokisten ja lähialueen asukkaiden vaatetusta, kuka olisi arvannut, että kaupasta tulee tunnettu koko maassa ja vaatteita haetaan aina ulkomailta asti. Se oli palvelua se, mitä sieltä sai ja jonkinlainen kunnioitus nyt jo edesmennyttä kauppias pariskuntaa kohtaan tulee näin vuosikymmenienkin jälkeen kauppaan astuessa. Hienoa myös, että uudet yrittäjät ovat herättäneet paikan eloon, se ei ainakaan meille Pyhäjoelta lähtöisin oleville ole vain vanha vaatekauppa, josta voi eurolla ostaa jotain, se on aikamatka muistoihin eri vuosikymmenille, kannattaa siis poiketa ja kokea se nostalginen fiilis, joka myös puolisolle tuli, vaikka kävi kaupassa ensimmäistä kertaa,
-Markku-
Kommentit
Lähetä kommentti