Seitsemän Sillan Kulttuuripyöräily

Ilmajoella järjestettiin viikonloppuna seitsemän sillan kulttuuripyöräily ja koska se kiinnosti jo viime syksynä, niin päätin, että tänä vuonna minäkin olen mukana, onhan tässä tullut Ilmajoella kuljettua jo reilu kaksi vuotta, joten on korkea aika tutustua tarkemminkin pitäjään ja sen asukkaisiin. Hieman epäilin matkaa, joka oli 32-km, että riittääköhän kirjoittajalla kunto, se kun loma meni helteissä ja treenaminen jäi sitten vähän vähemmälle, tai rehellisesti se kyllä jäi kokonaan :) Noo ajattelin, että menen sen minkä jaksan, kun puolisoni lupautui ajamaan "huoltoautoa", mikäli pitää käydä noukkimassa väsynyt pyöräilijä kyytiin? No ei tarvinnut, koko matka tuli poljettua, mutta katsotaanpa, mitä matkan varrelta löytyi?

Lähtöpaikaksi oli merkitty Nikkolan silta, jossa Samuel Ranta-Nikkolan muistomerkki ja opas paikalla, joka antoikin minulle kartan, kun omani unohdin tietty kotia, kertoi vähän tapahtumasta, näytti kartalta, miten reitti noin suunnilleen kulkee ja toivotteli hyvää matkaa. Samalla paikalle saapui jo muitakin pyöräilijöitä ja jokunen sana siinä tuli vaihdettua, taisivat murteesta jo kuulla, etten ihan paikallisia ole, mutta se harhaluulo, ettei täällä juteltaisi, ei pidä paikkaansa, pitää vaan avata se omakin suu, niin kyllä jutellaan.

Seuraava pysähdyspaikka minulla on ensimmäinen riippusilta, joka tulee aika pian, mutta vähän alkaa jo sykekin nousta ja sopiva tahti pyöräilyynkin löytyä, vaikka itselle saa hokea, että malttia, tämä ei ole kisa, vaan kulttuuripyöräily. Sillalla on sitten jo muutakin porukkaa ja joki nousee puheenaiheeksi, kun itsekin jään kuvia ottamaan Kyrönjoesta. On siinä jonkun verran vettä, toteaa paikalle saapuva mies, meillä on kuivempaa, niin on meilläkin totean ja olemmekin samalta suunnalta kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta, niin se maailma on pieni, tai sitten tapahtuma kerää väkeä laajalti ajattelen. Lähellä olisi kulttuurikeskus Herrala ja perhetalo Aurinkoinen, mutta ne jää nyt minulta käymättä, päätän, että niihin pääsen kyllä jossain tilaisuudessa varmaan käymään myöhemminkin. Yleensäkkin tämä pyöräily on nyt minun valinnoin ja silmin, pitää muistaa, että lapsille oli myös paljon ohjelmaa, joten ne on tästä jutusta poissa.

Matka jatkuu ja olen jo vahingossa polkaista Yli-Lauroselan talomuseon ohitse, tai vähän jo menenkin, mutta kuulen musiikkia pihalta ja päätän kääntyä siihen suuntaan, samalla paikalla karttaa tutkii ystävällinen pariskunta, jolta kyselen reitistä, sanon että kun en ole paikallisia ja kuulen samaan hengenvetoon, ettei mekään, täällähän on siis muitakin ulkopaikkakuntalaisia. Pihalla esiintyy Ilmajoki-opiston soittokunta joka juuri lopettaa soiton, kun osun kohdalle ja jarrutan ottamaan kuvaa, onneksi loppui kappale, oli nimittäin pyörän jarrutkin viettäneet lomaa ja äänekäs kirskuntahan sieltä lähti, taisin saada kapelimestarinkin pään kääntymään ja hymähtämään :) Sitten alkoikin jo seuraava soitto, jota hetken kuuntelin ja jatkoin matkaa.

Täällä kun Jaakko Ilkan nimi esiintyy niin monessa paikassa, niin Ilkan patsasta ei voi ohittaa, siinä on historiaa, olen siitä lukenut, mutta en ala tässä kirjoittamaan, jokainen voi siitä lukea halunsa mukaan.

Samassa pihapiirissä näkyy museo, sekä Ilmajoen musiikkijuhlien paikkaa, se lienee monelle ulkopaikkakuntalaisellekkin tuttu tapahtuma? Minä päätän jatkaa matkaa, ettei ihan mene pyöräilytahti, pitäähän tässä vähän yrittää ottaa kuntoilunkin kannalta ja menenkin pitkän pätkän nauttien maalaismaisemasta ja kivasta säästä, tuulikin tulee tässä vaiheessa vielä takaa, joten meno taittuu kivasti ja huomaan, ettö olenkin jo Koskenkorvalla.

Jos joskus on miettinyt minne se kaikki vilja menee, kun on niin aakeeta laakeeta, niin osa ainakin päätyy tänne, Altian tehtaille, jonka Suomalaiset varmaan paremmin Koskenkorvana tuntee. Ilmassa on jonkinlainen mäskin haju ja huomaan tuulen muutenkin kääntyneen nyt jo vähän vastaan, toki matkaakin on jo takana, että kovin terä on mennyt pyöräilijästäkin.

Vierestä löytyy Koskenkorvan Trahteeri ja Koskenkorva museo, sekä Könnimuseo, alueella on myös kahvila ja pihapiirissä monenlaista nähtävää, minut se ainakin yllätti laajuudellaan, en tiennytkään, että siellä tällainen paikka on. Museoissa tietty alueen historiaa.

Matka jatkuu vielä hieman eteenpäin, Nuijasodan Santavuoren taistelun muistomerkille, joka oli tuon sodan viimeinen, siellä on opas kertomassa historiaa ja kyllä ensimmäinen ajatus, kun kuulee mm. armonpellosta on se, ettei ikinä enään saa tuollaista tapahtua, onneksi 1500-luvun lopulta on aikaa, mutta historiassa on synkkiäkin hetkiä. No olen polkenut reitin päähän, nyt pitäisi vielä jaksaa takaisin, toki reitti menee eri kautta, joten seuraavaan kohteeseen.

Nyt saattaisi olla uimahousuille käyttöä, saavun nimittäin Konnanmontulle uimapaikalle, nimen alkuperää en halua edes tietää, jos vaikka ensivuonna satun pulahtamaan uimaan kesken pyöräilyn :) Nyt alkoi todellinen koitos, tuuli on nyt vastaan ja sitä on riittävästi, mutta maltilla eteenpäin, toisaalta melkein hävettää tuskailla vastatuulta, kun vieressä maanviljelijät painaa pitkää päivää viljapelloilla ja minä olen täällä vain hupiajelulla.

Reitti kiertelee maalaismaisemaa kohti Ilimajoen keskustaa, nähtävääkin vielä olisi moninpaikoin, mutta kyllä nyt pyöräilijästä on tämän päivän mehut käytetty ja ajattelen vain pääsyä takaisin Nikkolan sillalle. Ihmisiä tulee vastaan, joku ohittaakin, mutta kaikilla on iloinen meno päällä ja vaikka loppu onkin jo vähän sitkeää menoa, niin toivon olevani ensivuonna jälleen mukana, toivottavasti tämä silloinkin järjestetään. Sen verran lähettäisin järjestäjille terveisiä/palautetta, että voisiko ainakin risteyskohtiin laittaa jotain merkkiä, vaikka värinauhoin, nyt aika monet mietti oikeaa reittiä kartasta, niin olisi selkeämpää, minne mennään. Muuten positiivinen kiva kokemus ja viisasta yhdistää urheilu ja kulttuuri, pysyy leppoisa meno koko reitin ja huomaamatta polkee 32-km pyörällä.

Illalla teki vielä mieli lähteä katsomaan auringonlaskua Alajoen pelloille, joillekkin se on meri, täällä ne on pellot, mutta komiaa molemmat. -Markku-