Hyväkin kesä päättyy aikanaan ja pikkuhiljaa mennään kohti syksyä. Vaikka helteillä oli välillä liiankin tukalaa, niin kivut pysyivät aisoissa, koska oli jatkuva korkeapaine, eikä fibromyalgiasta ollut välillä tietoakaan, joskin uni alkoi olla hukassa, kun kovin hellejakso lämmitti talon, mutta muuten en juuri kipuja huomannut. Onhan etelän lämpöön väki matkustanut kautta aikain mm. reumakipuja paranteleen, nyt ei tarvinnut, kun se ilmasto oli täällä. Vaikka välillä on kaunistakin, tulee vielä lämpimiäkin päiviä, niin kyllä ilman ala muuttuu ja saa fibromyalgian aktivoitumaan, kosteat ja viileät päivät kun saapuu matalapaineineen, niin saapuu myös vaivat, itse olen usein sanonut, että kesä on parasta aikaa ja sen jälkeen tulee sitten pahin, elikkä syksy. Vaikka syksystä olen vanhemmiten muuten alkanut tykkäämään, siinä on paljon kivoja elementtejä, niin aina se arki vähän hankaloituu ja jaksaminen hiipuu, kun mm. unet jää olemattomiin.
(kuva internet)
Monenlaista oiretta ja vaivaahan tähän liittyy, ei nyt sentään kaikkia kerralla ainakaan, vaikka välillä se voi tuntua siltäkin, aina se yllättää, vaikka kait pitäisi olla jo jonkun sortin veteraani tällä saralla, 28-vuotta tässä on näiden vaivojen kanssa kärvistelty ja tiedät sen syksyn tulevan, mutta jokin päivä se aina yllättää. Mitä sitten tehdä, että syksystä selviää? Kuten tuli aiemmin mainittua, niin syksylläkin on niitä kauniita päiviä ja silloin on ihan kiva lähteä vaikka luontoon liikkumaan.
Monesti se keli vaikka pururadalla tms. on jopa mukavampi, kuin kesällä, ei ole enään hyttysiä, tosin paikoitellen voi löytää hirvikärpäsiä, mutta sopivalla vaatetuksella leppoisaan tahtiin kun menee, niin tulee sekä liikunta, että sielunhoito suoritettua samalla reissulla. Oman jaksamisen mukaan kun menee, niin ei kivut lisäänny, ei ole pakko yrittää liikaa, vaikka usein siihen itsekin sortuu, no tyhmästä päästä kärsii koko kroppa, sanotaan ja se pitää usein paikkaansa :) Itselle suurin ongelma lienee unenpuute, joka vaikuttaa sitten kaikkeen, lisä riesana kun on vielä uniapnea, niin se yhdistettynä fibroon ei todellakaan ole helppo yhtälö, toinen vaatisi paikallaan nukkumista ja toinen pistää pyöriin kuin karuselli.
Välillä taivaskin on tulessa, siltä se tuntuu joskus aamuyöllä kropassakin, kun kello tikittää ja unta vaan ei tule, vaikka väsyttää, jalkoja repii tai miten nyt halutaan ilmaista, ehkä nekin on välillä tulessa? No kauniita värejä kuitenkin kuuluu syksyyn ja ehkä tässä kohtaa tullaan siihen kysymykseen, että kumpaa puolta ruokit? Olisi helppo jäädä vain paikalleen ja todeta, että nyt on niin kipeä, ettei voi tehdä mitään ja sellaisiakin päiviä tulee, silloin on parasta viettää se päivä pois, murehtimatta liikoja ja jatkaa sitten menemistä parempana päivänä, tosin töihin pitää yleensä mennä sinä huononakin päivänä, jollei nyt ihan raatona ole. Sitä on ehkä ulkopuolisen joskus vaikea ymmärtää tätä fibromyalgiaa, kun mehän näytetään kutakuinkin terveeltä, mutta kun on parikin viikkoa vetänyt vaikka 4-5h unilla, kroppaa särkee joka puolelta, niin ei siinä aina ihan päivänsäteenä olla.
Syksy tarjoaa paljon vaikka kuvattavaa, jos tykkää kuvia ottaa, niin niiden perässä huomaamattakin liikkuu sitten ihan hyvän määrän askeleita, pakkoko se on aina se hikilenkki oltava, millä liikunnan täyttää, itse ajattelin tälläkin viikolla, että kun en ole ehtinyt liikkumaan, lähes syyllinen olo, silti askelmittarissa on voinut olla vajaa 20000-askelta kun on leikannut nurmikkoa ja tehnyt pihahommia muutenkin.
Joki virtaa aina eteenpäin, niin se on ihmisenkin mentävä, yleensä menee vielä samaan malliin, keväällä vauhdilla ja vuolaana, syksyllä sitten hitaammin ja hieman kuivuneena :) No tätä syksyä on vasta vähän maistettu, loka-marraskuulla alkaa vasta varsinainen koitos, eikäpä sitä kannata ennalta miettiä, päivä kerrallaan eteenpäin, on näistä syksyistä ennenkin selvitty, mielekästä tekemistä vaan ja liikkuu voimiensa varoissa, niin hyvin sen kanssa pärjää, kaikki tekeminen, joka saa tämän unohtamaan on plussaa, aina sitä paremmin jaksaa, kun saa hetkeksi pois mielestä. Touhua onkin piisannut, ja tänään sitten vähän kevyempi päivä, silloin joutaa vaikka kirjoitteleen blogia työpäivän jälkeen :) Säätä me ei voida siis valita, vaikka korkeapaine sopisi paremmin, ainakin allekirjoittaneelle, mutta vähän voidaan ohjailla asenteella ja sillä, mitä me teemme, toki syksy vaikuttaa varmasti monella terveelläkin väsyttävästi, illat pimenee ja sataa, kyllä silloin näkee muidenkin haukottelevan, mutta sateen jälkeen paistaa aina aurinko.
-Markku-
Kommentit
Lähetä kommentti