Markun elämää

Kun vuonna 1998 tapahtui suuri muutos elämässä ja oli aika muuttaa maalta kaupunkiin, toisinsanoen Pyhäjoelta Oulaisiin. No ei se nyt valtava loikka ollut, mutta mieleen on jäänyt kun asioin Saaren Pekan liikkeessä ja sain kehotuksen mennä ajeleen silloisen Halpa-Hallin liukuportailla, sellaiset kun nyt kaupungista löytyi. Kylä sinällään oli jo tuttu ennestään, olihan siellä tullut kuljettua ja opiskeltuakin 90-luvun alussa. Nyt 23-vuotta myöhemmin elämä vei eri suunnalle ja aloin miettimään Oulaisten vuosia? Päällimmäinen ajatus ei ollut alkaa haukkumaan entistä kotikaupunkia, ennemminkin kiittää niistä asioista, mitä tuona aikana on ehtinyt tapahtua ja paljonhan noihin vuosiin mahtuu. Tuttu joki on aina virrannut vierellä, aikoinaan kotitalo oli jokisuulla Pyhäjoella ja nuo vuodet vietettiin sitten vähän ylempänä juoksulla. Vähitellen joen merkitys on kasvanut jälleen Oulaisissakin, ennen se toimi uittojokena, mutta nykyihmiselle se on lähinnä virkistyskäyttöön ja siinä on vielä pal...

Joskus ihmisen on tehtävä kovia päätöksiä, voidakseen mennä eteenpäin, helpointa olisi olla paikallaan, vaikka vertauksellisesti portaiden välitasanteella, mutta silloin ei voi koskaan päästä ylös ja päämääräänsä, näin ainakin minä olen kokenut asian, nyt suurten päätösten jälkeen, jotain taakkaa on kevennettävä voidakseen ottaa askelia ylöspäin. Elämän matka on kuin ylöspäin vievät portaat, joka askel merkitsee jotain, yksi askel voi olla isokin harppaus, vaikkapa pitkästä työurasta luopuminen, johon olet jäänyt paikoilleen, mutta kun tohdit sen askeleen ottaa, huomaat, että saat tilalle jotain itselle vielä paremmin sopivaa. Itse olen nauttinut nyt työn monipuolistumisesta, se sopii paremmin kipusairauden kanssa yhteen, kun ei enään istu koko päivää paikoillaan. Päätös ei ollut helppo, mutta jos en olisi askelta ottanut, en olisi koskaan saanut tietää, että jotain muutakin voi olla tarjolla ja se tuo sinulle ihan uutta virtaa kiivetä askeleita eteenpäin, hyvä ruokkii hyvää ja se saa...

Kaikkihan me lomasta haaveillaan, mutta loppujen lopuksi se arki on monesti ihmisen parasta aikaa. Tässä kun on viimeiset viikot ollut melkoista säpinää, muuton ja työpaikan vaihdon seurauksena, niin täytyy sanoa, että kyllä maistuu arkirytmi kivalle. Ihminen on tyytyväinen, kun saa aamulla lähteä töihin, lyhkäinen työmatka edelliseen reiluun 21-vuoteen verrattuna tuntuu lähinnä naatiskelulta, joskus ajan ihan hitaampaa reittiä ja nautin maalaismaisemasta ja syksyn väreistä. Reilun kaksi vuotta kun on viettänyt jonkinmoista reppuelämää kahden kodin välillä, niin voi sanoa, että kaksi viikkoa avoliitossa on tuntunut kivalta, ei enään yksinäisiä iltoja viikollakaan, vaan jaettu arki kauppareissuineen ja siivouksineen, ruokaa tekee, kumpi ensin ehtii, kivasti se sujuu ja kun sitä nyt joku kysyi, niin vastasin, että hyvin me emännän kanssa sovitaan saman katon alle, kissan kanssa haetaan vielä vähän paikkoja:) Ei tunnu lokakuu lokakuulta, menee tämä surkea ajanjakso heittämällä ohitse, kun...

Pitkästä aikaa ehtii taas blogiakin päivittämään, ei ole tekemistä puuttunut viimeviikkoina, paljon on ehtinyt tapahtua muutamassa viikossa ja niinpä Markun elämää onkin siirtynyt Pohjois-Pohjanmaalta Etelä-Pohjanmaalle lakeudelle. Kun on reilun kaksi vuotta tottunut, että joko itse tai puoliso istuu sunnuntaina vajaan kolme tuntia autossa, niin tuntuu ihan kivalta istua kirjoittelemassa blogia. Tuli tilaisuus siirtyä töihin Ilmajoelle, niin ei sitä tilaisuutta voinut jättää käyttämättä, kun saatiin kodit yhdistettyä ja päästiin vihdoin aloittamaan yhteiselo. Kun on 21.5-vuotta työskennellyt edellisessä työssä, osan kanssa koko aika yhtämatkaa, on koettu monenlaista ja tultu tutuiksi, työtä olisi voinut jatkaakin, mutta elämässä pitää välillä priorisoida asioita, mikä on elämässä tärkeintä? Se ei saisi kenelläkään olla työ, työ kun yleensä sujuu parhaiten silloin, kun muutkin asiat on kunnossa. Kyllä ne läheiset, ihmissuhteet, terveys ja muut tulee aina ensin ja sitten työ, vaikka täyt...