Lakeuden kutsu

Pitkästä aikaa ehtii taas blogiakin päivittämään, ei ole tekemistä puuttunut viimeviikkoina, paljon on ehtinyt tapahtua muutamassa viikossa ja niinpä Markun elämää onkin siirtynyt Pohjois-Pohjanmaalta Etelä-Pohjanmaalle lakeudelle. Kun on reilun kaksi vuotta tottunut, että joko itse tai puoliso istuu sunnuntaina vajaan kolme tuntia autossa, niin tuntuu ihan kivalta istua kirjoittelemassa blogia. Tuli tilaisuus siirtyä töihin Ilmajoelle, niin ei sitä tilaisuutta voinut jättää käyttämättä, kun saatiin kodit yhdistettyä ja päästiin vihdoin aloittamaan yhteiselo. Kun on 21.5-vuotta työskennellyt edellisessä työssä, osan kanssa koko aika yhtämatkaa, on koettu monenlaista ja tultu tutuiksi, työtä olisi voinut jatkaakin, mutta elämässä pitää välillä priorisoida asioita, mikä on elämässä tärkeintä? Se ei saisi kenelläkään olla työ, työ kun yleensä sujuu parhaiten silloin, kun muutkin asiat on kunnossa. Kyllä ne läheiset, ihmissuhteet, terveys ja muut tulee aina ensin ja sitten työ, vaikka täytyy sanoa, että nyt sai vielä bonuksena mielenkiintoisen uuden työn ja varmasti ihan uutta nostetta silläkin saralla, sitä kun helposti ns.leipääntyy asioihin, kun niitä tarpeeksi kauan tekee samaa, nyt on taas uutta intoa tarttua toimeen ja muuttuuhan työnkuvakin monipuolisemmaksi, on siis aika kiittää entisiä työkavereita ja ottaa uudet vastaan. Se yllätti itseni, kuin moni on ajatellut asian samoin ja monet ovatkin toivottaneet juuri uutta nostetta uuteen työhön ja piristystä elämään kaikenkaikkiaan.

Vähän ne on maisemat erilaiset, kun on tottunut mm. merta katseleen, niin täällä meri löytyy Alajoen kultaisilta viljapelloilta, on aakeeta laakeeta, kuin merellä konsanaan. Hyvin maaseutumaista on miljöö, mikä minulle sopii, olen täällä viihtynyt jo reilun pari vuotta kulkijana ja nyt ollaan sitten Ilimajokisia, on tuttuja saanut alueelta ja ehkä se mielikuva eteläpohjalaisista on hieman vääristynyt monellakin, jos on aikoinaan ollut oma maineensa, niin kyllä täällä ihan tavallisia ihmisiä asuu, asiat toki sanotaan suoraan, siihen on ollut vähän oppiminen, mutta sillä ei pahaa tarkoiteta, asiat sanotaan suoraan ja jos jotain sovitaan, niin se on sitten niin! Hyvin tänne on sopeutunut ja on ollut kiva, kun on otettu porukkaan joukkohon, siis mukaan.

Elämässä pitää katsoa aina eteenpäin, on helppoa jäädä paikoilleen ja turvautua siihen turvalliseen arkeen, mutta onko se aina paras vaihtoehto? voi ollakin, mutta joskus se rohkea ratkaisu voi olla vielä parempi. Tähän ikään on jo paljon koettu, ehkä normaalia enemmänkin on mahtunut omaan elämään, mutta jostain löytyi vielä rohkeutta tempaista itsensä irti siitä rutiinista, jota elämästä oli jo tullut, no toki puolisolla oli siinä iso rooli, kun haluaa jakaa sen arjen toisen kanssa ja elää yhdessä, enään ei tarvitse yksin arkea elää ja istua yksin iltaisin pimenevää syksyä kohti. Aina kun katsoo aurinkoon ja uskoo siihen, että se onni minullekkin kuuluu ja se kaikki palkitaan, minkä eteen olet töitä tehnyt ja mitä asioille teet.

Nyt nautitaan asioista, oli aika tapahtumarikas viikko, kun tyhjäsi entisen kodin, nuorimmainenkin muutti omilleen, entinen työ jäi työkavereineen taakse, muuttokuorman kanssa lakeudelle ja vielä ehti aloittaa uudenkin työn. Luulen, että tässä käydään välillä käveleskeleen ihan rauhassa Kyrkösjärven ympärillä, tänään riittää, kun istuu illaksi sohvalle yhdessä ja ostinhan mää pohojanmaa pastilleja kaupasta, voi laittaa suun makeaksi :) Nautitaan elämästä! -Markku-