Aika rakentaa hyvinvointia

On jälleen uuden alku, uusivuosi ja uusi mahdollisuus, olo on kuin talviunilta heränneellä karhulla, nälkäinen, mutta ei ruuan suhteen, mieluummin päinvastoin, joulun mässäilyjen jälkeen tekee mieli syödä taas vähän keveämmin tai sanotaan oikeammin. Nälkää on nyt liikkua ja aloittaa tekemään hyviä ratkaisuja hyvinvoinnin eteen, uuvuttavat joulunpyhät on takana ja pikkuhiljaa koittaa ihana arki, tästä voi olla erimieltäkin, mutta yleensä arki on ihmiselle sitä parhaiten toimivaa aikaa. Nyt lähdetään rakentamaan kokonaisvaltaista hyvinvointipakettia, joten pelkkään ruokaan ja liikuntaan ei keskitytä, kaikki kun lähtee kuitenkin korvienvälistä ja myös henkinen hyvinvointi pitää ottaa huomioon, se on jopa se tärkein kaikesta, jos lähdet lenkille sappi kiehuen, potkaiset jokaista eteen tulevaa jääpaakkua, eikä olo ole kovinkaan rento, niin silloin on lähes turhaa lenkkeillä, jos taas nautit siitä ja kuljet hymyssäsuin, niin saat tulostakin aikaan, toki hyvä muistaa, että alkuun varsinkin kipeytyykin, kun liikuntaa aloittaa.
Luonto tarjosi aivan upean päivän vuoden aloitukseen ja niinpä minäkin kaivoin sukset varastosta, aurinko saa meidät liikkeelle ja niitä päiviä on nyt luvassa, kevättä kohti lähdetään ja jotenkin joulun ohittaminen on aina, kuin suuri henkinen taakka helpottaisi ja olo kevenee henkisesti huomattavasti. Ladut on auki, niitä ei onneksi suljeta ja tänä talvena luntakin tuntuu piisaavan, joten talviurheilu nousee taas arvoonsa. Jokaisen kannattaa kuitenkin tehdä sitä, mistä nauttii, jos hiihto ei ole sinun juttusi, niin ei sitä kannata väkisin koittaa tehdä, toki se muistikuva siitä voi olla kouluajoilta ja kun sitä näin vanhempana kokeilee, siitä huomaakin tykkäävänsä :)
Sanonta, paistaa se aurinko risukasaankin, pitää paikkaansa, kyllä se paistaa joka paikkaan, aina sitä ei itse huomaa, mutta kyllä se paistaa, ehkä tärkeintä hyvinvoinnin rakentamisessa on käydä läpi se oma tilanne, laita vaikka paperille asiat, plussat ja miinukset, mikä on hyvin, mikä kaipaa muutosta? Omakin tilanne tuntuu joskus toivottamalta, söisikö vain lisää, nostaisiko kädet pystyyn ja lakkaisi yrittämästä? Ei nyt sentään, pitää vaan nousta useammin pystyyn, kuin kaatuu. Oma lähtökohta on suuri ylipaino, kunto kaipaa parannusta, unet pitäisi saada kuntoon, se on muuten yksi tärkeimpiä asioita myös. On asioita joihin en voi vaikuttaa, on sairauksia, reilu 28-vuotta elämää kivun kanssa, vikaa siellä sun täällä, siksi ei kannata lähteä rakentamaan liian isoja tavoitteita, lähtee mieluummin tekemään asioita ja katsoo, mihin se johtaa. Keski-ikäisellä riittää huolia, niin lapsista, kuin vanhemmistakin, ei tämä mikään, nyt otetaan rennosti ikä ole, mutta siinäkin pitää ajatella, että on asioita, joille sinä et voi mitään, ne on ulkoisia muuttuvia tekijöitä, jotka on kuin sää, et sinä niille mitään mahda, ne pitää vaan hyväksyä.
Ihminen on onneksi niin utelias yksilö, että se haluaa nähdä aina, mitä nurkan takana odottaa ja niin uskon tässäkin asiassa, kun alkaa tehdä asioita pienin askelin, sitä haluaa kohta nähdä, mihin minä pystyn seuraavaksi ja kun se olo alkaa kohenemaan, niin huomaat, että elämässäkin alat pärjäämään paremmin ja tohdit tehdä siinäkin isompia päätöksiä. Maltti on valttia tässäkin asiassa, et todennäköisesti päätynyt nykyiseen olotilaasi ihan hetkessä? En minäkään, painoa on kertynyt pikkuhiljaa, joten ei se hetkessä lähde poiskaan, pitää vaan alkaa tekemään vähitellen muutoksia, itse korjasin ensimmäisenä aamupalan, yksi säännöllinen muutos elämään on siis jo tehty, antaa sen nyt alkaa korjaamaan asioita ajan kanssa.
Lähdetään siis rakentamaan hyvinvointia pienin askelin, tunnistetaan aluksi ne ongelma kohdat, mitkä sitä jarruttaa tai estää sen, mietitään mitä niille voi tehdä, aletaan muuttamaan vaikkapa se aamupala yms. juttuja, ollaan tyytyväisiä pienistäkin asioista liikunnan suhteen, jos teet vaikka lumityöt, niin sekin on tosi hyvä treeni, ei ruoskita itseä liikaa, siinä on kyllä itselläkin opetteleminen, aletaan iloitseen suorituksista, mitä tehdään, jokainen käy sen kisansa kuitenkin vain itseään vastaan, joku juoksee 20-km, jollekkin se 3-km on ihan riittävä, kun teet sen mihin omat voimat riittää, niin se on ok. -Markku-

Kommentit