Liikkuminen ei aina ole suorittamista

Niin se on vuosi lähtenyt liikkeelle ja tammikuu on jo takana, ihan ei vielä päässyt niin vauhtiin, kuin olisi halunnut, toisaalta tarvitseeko liikkumisen aina olla suorittamista? Mainittakoon heti, että en väheksy niitä, jotka pystyvät suorittamaan, mutta meistä kaikista ei siihen ole, vaikka lopen on tullut kuvien perusteella kyllä liikuttuakin. Syksyllä muuttokuormaa tehdessä huomasi, että ei se välineistä se liikkuminen ole kiinni, onpa tainnut sukset kulkea jo hyvän matkaa auton kyydillä tässä viimeviikkoina, aina se ei vaan lähde vauhtiin. On jos minkälaista harrastusvälinettä sisällä ja ulkona, silti eniten on liikkuttanut kamera :)
Sen verran suorittaja olen minäkin, että Polar Ignite on ranteessa ja mittaa tietty aktiivisuutta, mutta askeleita tulee seurattua ja onhan tuota monena päivänä tullut kameran kanssa käveltyä huomaamatta ihan riittävä määrä askelia, ehkä sekin on ihan hyvä, hyviä me ollaan kyllä ruoskimaan itseäkin, kun sitten on lähes morkkis, kun ei ole liikkunut ainakaan omasta mielestä tarpeeksi, jotenkin se mielletään tunnin hikilenkkiin, suksilla, pyörällä tai jopa juosten, vaikka pitäisi olla tyytyväinen siihenkin, että on ylipäänsä liikkunut. Ehkä pitäisi aina verrata sitä liikkumista ns. nollatasoon ja ajatella, että jokainen askel on askel oikeaan suuntaan ja näin ollen voidaan laskea plussaksi :)
On oikeastaan tyhmää, miten mieli kääntää mm. porrastreenin erilaiseksi, kun käyt luontopolkua kävelemässä muutaman kilometrin, jossa portaita menee huomaamatta ties kuin monet ylös alas, mutta kun vedät verkkarit päälle ja ajat jonnekkin, missä on "kuntoportaat", niin sitten se onkin oikein tosi treenaamista :) Ehkä me nykypolvet on kadotettu jotenkin sellainen yleinen liikkuminen ja meidän liikunta pitäisi olla sitä suorittamista, vaikka monelle meille sopii paremmin tuollainen vähän leppoisampi meno, eikä se tarkoita, etteikö sielläkin hiki tulisi ja hengästyisi, välillä voi vaan ottaa vaikka muutaman hienon kuvan, tai vain katsella maisemaa ja kuunnella veden solinaa.
Loppujen lopuksi kun alkaa miettimään tammikuun liikkumisia, niin onhan tässä tullut liikuttua vaikka missä, näkötorneilla parissakin paikkaa, koskipaikoilla, luontopolulla, auringonlaskut on juoksuttanut ties missä, onhan näitä näköjään kertynyt kuva kollaasiin :)
Täysikuukin käytti sitä useampana iltana ihmettelemässä ja jos ei muuta, niin ainakin ulkoilua sai niinäkin iltoina. Ehkä pitää yrittää vähän paremmin sisäistää niitä fraaseja olla itselleen armollinen ja onhan tässä vajaa kolmekymmentä vuotta ollut näitä vaivojakin, että edelleen se kaikki liike on vain sitä plussaa, vaikka ei aina niin suorittamista olisikaan. Loppujen lopuksi tammikuu vei muutaman kilon ja muutaman sentin vyötäröltä, joten pitää olla ihan tyytyväinen siihen :) Sopivasta alkoikin stereoista kuulumaan sopiva kappale tähän, Relax :) Mennään siis vähän rennommalla asenteella ja onhan tässä vuotta vielä 11-kuukautta jäljellä ja kukaties tällainen iso diesel lähtee käyntiin kunnolla vasta maaliskuulla :) -Markku-

Kommentit