Meillä on asiat hyvin

Viimepäivät on varmasti saanut lähes jokaisen pohtimaan, miten asiat voivat hetkessä muuttua, miten maailmanrauha onkin yhtäkkiä uhattuna? Niin kauan, kun keskustellaan koiranpaskoista kadunvarrella, Europarlamentti keskustelee kellojen siirrosta tai uimalakin pakollisuudesta yleisillä uimarannoilla, meillä on kaikki hyvin. Hetkessä asiat on kuitenkin muuttunut, eikä kaikki olekkaan itsestään selvää, tapahtumat koskettavat välillisesti lopulta jokaista, kaikki kallistuvat, materiaaleista tulee pulaa, jopa ruuasta tulee pulaa ja häviäjänä on ihminen, siis ihminen, joka tämän kaiken toiminnallaan aiheuttaa. Sekö on ihmiskunnan tarkoitus, että kaikki kärsii, kuin kaikki voisi elää hyvääkin elämää?

Olen paljon pohtinut, miten monista nyt varsin pieniltä tuntuvista asioista on monesti tullut valtava keskustelu, mutta nyt sekin on opittu, että silloin asiat on hyvin, kun on varaa tarttua lillukan varsiin. On asioita joista voidaan olla montaakin mieltä, en kiellä ettenkö itsekin olisi ollut vastaan moniakin asioita, mutta nyt elämä on näyttänyt, että eiköhän loppujen lopuksi kyse ole siitä, miten me täällä saadaan elää? Kun nukut yösi lämpimässä kodissa, aamupalaa on jopa valita, vaikkakin tässä nyt kaurapuurolle opetellaankin painonhallinta asioissa, ei ruuan puutteessa, saat aamulla lähteä töihin, kouluun, päivänaskareisiin, kuka mihinkin omaan juttuunsa, kaupasta saa ruokaa, mittarilta polttoainetta, saadaan elää vapaudessa, voit lähteä vapaasti luontoon liikkumaan jne. En minä ainakaan voi sanoa, että meillä olisi asiat huonosti, kun niihin laittaa vähän nyt perspektiiviä, mitä maailmalla voi tapahtua.

No se oli polvivaivaisen pohdintaa tältä päivältä, arvostan kyllä sitäkin, että lääkäriin pääsee ja meistä huolta pidetään. Vähän näkyy nyt valoa rakojen välistä ja voi sanoa, että hyvin onnellinen olo tuli siitä, että polvet on tavallaan kunnossa, vaikka nyt vähän nestettä poistettiinkin ja kortisoonia tilalle laitettiin, mutta mitään ei ole vielä menetetty, pitää ottaa se uutena mahdollisuutena ja toivoa, että pian ollaan taas tosissaan liikkeessä.

Parasta on kuitenkin keskittyä tähän meidän arkiseen aherrukseen ja omalta kohdalta voi todeta, että nyt tuli uutta intoa tähän painonpudotus/elämäntaparemonttiin, se kun kaikki on pois polvien päältä, minkä lenkkipolulle saa jätettyä, ne nämä omat pienet vaivat voivat tuntua turhamaiselta, pikkumaisemalta, mutta loppujen lopuksi on parempi, kun eletään, niin kuin ennenkin, niin hyvin kun voidaan, tapahtumia ei voi mielestään sulkea, mutta hetkeksi ne voi unohtaa ja yleensä silloin, kun teet jotain itselle mukavinta juttua. Pyöräilykelejä jäädään odotteleen, siinä missä maailmanrauhaakin, meillä on asiat hyvin ja pidetään siitä kiinni. -Markku-