Minneppä meillä olis kiire

Me ihmiset ollaan joskus vähän hätäisiä, enkä kiellä enkö olisi itsekin, kun sopiva asia vain osuu eteen, se olisi saatava heti, samoin vaakan lukeman pitäisi tipahtaa heti, kun on omasta mielestään noudattanut hieman kurjempaa elämää. Meissä on toki luonne eroja ja luen itseni kohtuu rauhallisiin tyyppeihin, mutta joskus sitä sortuu itsekin hoppuileen ja siinä saattaa käydä kuin armeijassa, että on kiire odottamaan :)

Jänöjussilla, joka oikeasti taisi olla rusakko, piti kovasti kiirettä sunnuntaina pellolla, vaikka ihan vain kameran kanssa olinkin sitä vastassa, mutta kukapa meistä ei pinkoisi karkuun, jos tuntisi olonsa niin uhatuksi. Tällä hetkellä moni saattaa tuntea omankin olon uhatuksi maailman tilanteen takia, mutta ei nyt ole tarpeen tehdä hätiköityjä ratkaisuja, ne kun ei aina ole niitä parhaita, joskus kannattaa nukkua yön yli ja isoimmissa asioissa vähän useammankin yön:)

Iän myötä tuntuu, että eniten kaipaa vain rauhaa, pyhänä kun tallustelee kestohangella pitkin peltoja, pieni vanha mökki jokirannassa paistattelee auringonpaisteessa, niin jos ihminen ei siinä kohtaa haaveile sen olevan oma, niin sitten se ei siitä rauhasta tykkää :) Ai että, ollappa tuollainen pieni eräkämppä, jossa saisi käydä joskus kahvit keitteleen ja tarkkaileen ympärillä olevaa luontoa ja eläimiä. No mökillä niitä näkee, mutta sinne kun on vähän reilusti matkaa, että siihen ei ihan sunnuntai aamupäivä riitä :)

Moni odottaa jo kuumeisesti kesää, mutta siellä on itseasiassa tällä hetkellä aivan upeaa säätä, aurinko lämmittää, hanki kantaa, luonto herää talven jäljiltä, nyt kannattaa nauttia näistä, pitkän ja pimeän talven jälkeen ei haittaisi vaikka tätä jatkuisikin nyt yhtä pitkään, minneppä meillä olisi kiire? Jotenkin tuntuu, että aika kuluu liiankin joutuin ja se meno vain kiihtyy iän myötä, elämästä ei halua tehdä suorittamista, minä ainakin haluan nauttia tästä matkasta täällä maanpäällä, jos aina odottaa kiireellä seuraavaa asiaa, niin huomaa pian sen olevan ohitse, kun ei kerennyt pysähtyä ja nauttia siitä, mitä oli. Tämä toki jokaisen oma valinta ja meitä on erilaisessa elämäntilanteessa ja erilaisessa työssä olevia, minä tykkään nyt omasta mallistani. Sen verran pedantti luonne on kuitenkin, että työt hoidetaan niin hyvin, kuin pystyy, mutta en voisi ikinä sitä priorisoida itselleni tärkeimmäksi asiaksi, tähän ikään on jo oppinut, että elämä on niin paljon muutakin.

Opettelua se on vielä monessa asiassa, että kiire ei ole minnekkään, ehkä se tällainen ihmiskunnan pysähdys hetkeksi saa pohtimaan niitä omiakin arvoja ja sitä, mitä todella tykkää tehdä ja arvostaa, noo siinäkään kaikki ei aina ole sitä mukavinta touhua, mutta siitä pitää koittaa vaan tehdä itselle mukavaa, kuten painonpudotuksesta :) Itsellehän sinä siinä hyvää teet, vaikka se ei aina aamulla kaurapuuroa suuhun lapatessa siltä tunnu, mutta se vaakan lukema tippuu, joten nyt on toimiva konsepti, sitä pitää vaan nyt malttaa jatkaa, koska minneppä meillä olisi kiire :) -Markku-