Nyt tarvitaan toivoa

Päätin aiemmin, että en alkaisi maailman tilanteesta kirjoittamaan, kun tarkoitus on kuitenkin näillä jutuilla jakaa hyvää mieltä, positiivisuutta, kannustaa, ehkä saada ihmisiä liikkumaan, nauttimaan elämästä ja sitä rataa. Sen verran rajua on kuitenkin nyt maailman meno, että kukaan meistä ei niiltä uutisilta välty ja kun jokainen kokee ja käsittelee ne omalla tavallaan, niin joillekkin ne on todella ahdistavia, vaikka ei liene ketään, ketä ne ei jollain tavalla kosketa. Helpointa on minusta jatkaa arkea, tehdä niitä asioita normaalisti, joita on tottunutkin tekemään, pelolle ei pidä antaa valtaa, ne on diktaattorit, jotka pelolla hallitsee ja jokainen näkee kyllä mihin se on johtanut. Kevättä kohti mennään ja luonto tarjoaa nähtävää kohta paljon ja mikä olisikaan hienompi näky, kun joutsenet laskeutuu lakeuksille ja vesistöihin, se kuvastaa meidän Suomalaisten vapautta.

Antaa kevät auringon paistaa ja lämmittää, niin mieltä kuin kasvojakin, valo voittaa aina pimeyden lopulta ja niin käy vielä maailman rauhankin, yhtenäisyys löytyy tiukan paikan tullen ja 2020-luvulla suurin osa ihmisistä haluaa elää vain rauhassa omassa kotimaassaan, ei ole tarpeen lähteä kenenkään nurkkia valtaamaan.

Meillä on niin kaunis maa, josta jokainen toivoa saa ja tähän sopii lainata Reijo Kallion laulun sanat: Suven lauha lauantaiaamu, aamu aurinkoinen. Vaikka muuan pohjoinen seutu, Roomasta katsoen. Peltotilkku ja kiviaita, muuri muurahaisen. Aidan takana heinämaita ja koivu heiluvainen. Koivun katveessa joen uoma, vuosituhantinen. Vesi raikasta niin kuin juoma, juoma syvyyksien. Virta viileä, joki tumma, juoksu rauhallinen. Se onkin satojen järvien summa, ehkä tuhansien. On siellä valkolatvainen tuomi, ahonlaidan kunniapuu. Eläköön, se on Suomi ja siihen helposti rakastuu. Jos vielä tunne et sitä maata, jos vielä kuvaa siitä et saa. Niin älä suruun mieltäsi saata, ei sitä aika voi kadottaa.

Parasta on nyt vain elää elämäänsä, kansakunta on harvinaisen yhteneväinen, vaikka aina mielipiteitä mahtuu monenlaisia ja onhan täällä jokaisella sellaiseen oikeus, tämä on demokratia, jossa on lupa sanoa, mitä ajattelee. Jatketaan retkiä ja juttuja, kuvattavaa on toivottavasti kohta paljon, kun luonto muuttuu ja monta kohdetta odottaa lumien sulamista, sitten niihin pääsee käymään :) Pistetään kuvia jakoon kauniista maastamme, jaetaan hyvää mieltä, tehdään toisillemme hyviä tekoja ja autetaan heikompia, niin kaikki pärjää vaikeidenkin aikojen yli. Aina on kuitenkin toivoa, sen on elämä opettanut ja sitä ei kukaan voi viedä meiltä pois. -Markku-